Suomessa on kerätty 1900-luvun alkupuolelta alkaen lähes yhtäjaksoisesti tietoa metsästäjien saalismääristä koskien koko riistalajistoa. Tilastoinnista on vuodesta 1984 lähtien vastannut yksin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL), ja vuodesta 2015 alkaen Luonnonvarakeskus (Luke). Jo vuosikymmenet on tiedonkeruumenetelmänä ollut lomakekysely otanta-asetelman mukaan arvotulle joukolle metsästäjiä. Siinä on ensisijaisesti kerätty tietoa ei-luvanvaraisten ja saalisilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle jäävien riistaeläinten pyynnistä ja saaliista. Tiedonkeruuseen on tarpeen mukaan yhdistetty vuodesta 2012 alkaen puhelinhaastatteluna tehty katokysely. Lakisääteisen ilmoitusvelvollisuuden piirissä olevien riistaeläinten osalta tilasto on perustunut aiemmin Metsästäjäin Keskusjärjestön ja vuodesta 2011 alkaen Suomen riistakeskuksen metsästäjiltä vastaanotettuihin saalisilmoituksiin. Tämä tieto on välitetty sellaisenaan Luken metsästystilastoon. Metsästystilastoa tuotetaan osana Luonnonvarakeskuksen ruoka- ja luonnonvaratilastoja (SVT), ja sitä voidaan arvioida esimerkiksi SVT:n neuvottelukunnan määrittelemillä laatukriteereillä. Ne korostavat kerätyn tiedon käyttökelpoisuutta erilaisiin tarkoituksiin. Tässä esiselvityksessä kuvaamme ensin metsästystilaston keskeisimmät käyttötarkoitukset, aiemmat ja nykyisen tuotantotavan, sekä sen, miten sille asetettuihin laatukriteereihin on pyritty nykyisellä järjestelyllä vastaamaan. Seuraavaksi esittelemme naapurimaiden saalistilastointia ja asemoimme näin kotimaisen tilastonteon lähtökohtia osana kansainvälistä metsästystilastointia, sekä nykytilan koskien sähköistä metsästystoiminnan tiedonkeruuta Suomessa. Esiselvityksen empiirisessä osassa kuvaamme ja teemoittelemme ensin lomakevastaajiksi päätyneiden metsästäjien palautetta ja kommentoimme kehittämisehdotuksia koskien nykyistä tiedonkeruuta. Katsauksemme historiaan tuo esille sen, miten saalistilastoinnin kehitys on ollut Suomessa monipolvinen ja pohjautunut erilaisiin menetelmiin. Viime vuosisadan alkupuolella se pohjasi samantapaisiin menetelmällisiin lähtökohtiin, joita sovelletaan nykyisinkin Norjassa ja Tanskassa, ja sitten lyhyen aikaa menetelmiin, joita hyödynnetään nykyisin Baltian maissa. Suomessa 1970-luvulta alkaen sovellettu otanta-asetelmapohjainen tiedonkeruumenetelmä poikkeaa nykymuodossaan kaikista naapurimaiden menetelmistä. Nykyinen tiedonkeruumalli näyttää täyttävän yleiset tilastojen laadinnan laatuvaatimukset (SVT). Joiltakin osin aineiston laatua ei ole erillistutkimuksin todennettu. Vuoden 2021 tiedonkeruussa metsästäjien antama palaute ja kehittämisehdotukset liittyivät tiettyihin tiedonkeruuvälineisiin (lomake-, verkko- tai puhelinvastaamiseen), mutta myös esimerkiksi kyselyn toteutusajankohtaan, teemojen kattavuuteen, kysymysten selkeyteen ja digitaalisen tiedonkeruun edistämiseen. Raportissa tunnistetaan ja keskusteluavauksena esitellään useita kehittämisehdotuksia. Osa on luonteeltaan aineiston laadun tarkistuksia, osa aineiston analysointiin liittyviä, osa kokonaan uudenlaiseen digitaaliseen tiedontuotantoon liittyviä. Jälkimmäiseen niistä liittyy kehitysehdotus Oma riista -palvelun hyödyntämisestä metsästäjien internet-paneelin rekrytoinneissa ja aineistonkeruussa. Ehdotettu kehittämistyö vaatisi lisäselvityksiä ja pilottikokeiluja, sekä riistakonsernin eri toimijoiden tiivistä ja osin uudenlaista yhteistyötä.