Suomessa on metsämaaksi luokiteltavia, ojitettuja soita noin 4 milj. ha, joista merkittävä osa on lähivuosina siirtymässä uudistamisvaiheeseen. Vaikka tutkimuksia suometsien uudistamisesta on tehty ojitustoiminnan alkuajoista lähtien, ovat ne koskeneet lähes poikkeuksetta luontaisesti herkästi uudistuvia luonnontilaisia ja vasta ojitettuja soita. Niiden uudistamistutkimukset eivät ole yleistettävissä vanhojen ojitusalueiden metsiin, sillä vanhat jo turvekangasvaiheessa olevat suometsät eroavat turpeen ominaisuuksiltaan ja pintakasvillisuudeltaan vasta ojitetuista alueista. Tässä tutkimuksessa tehtiin systemaattinen kirjallisuuskatsaus turvemaiden vanhojen ojitusalueiden metsänuudistamisen tutkimusaineistosta, jossa tutkimuksen kohteena on ollut uudisojituksen jälkeen syntyneen puusukupolven uudistaminen turvekangasvaiheessa olevilla ojitusalueilla. Englannin- ja suomenkielisen vertaisarvioidun tutkimuskirjallisuuden lisäksi aineistoon hyväksyttiin myös suomenkieliset opinnäytetyöt sekä vertaisarvioimattomat työraportit. Katsauksessa kohdistettiin huomiota erityisesti siihen, millä uudistamismenetelmillä saatiin aikaiseksi metsälain uudistamisen minimivaatimukset täyttävä taimikko. Uudistamistulosten arvioinnin ohessa eriteltiin uudistamismenetelmittäin tutkimuksessa esiintuotuja, uudistumiseen vaikuttavia tekijöitä, ja erityisesti eri maanmuokkaustapojen roolia uudistumisessa. Lisäksi tunnistettiin mahdollisia tutkimustiedon puutteita, joiden mukaan täydentävää tutkimusta tulisi suunnitella. Kirjallisuushaussa löydettiin 39 sisältökriteerit täyttävää tutkimusraporttia vanhojen ojitusalueiden metsänuudistamisesta. Tutkimusaukkoja löytyi mäntyvaltaisten, vähäravinteisten turvekangastyyppien uudistamisesta kirjallisuuden painottuessa pitkälti kuusen uudistamiseen runsasravinteisilla kasvupaikoilla eteläisessä Suomessa. Taimettumiseen vaikuttavien ympäristötekijöiden, erityisesti vedenpinnan tason, tutkiminen ja raportointi tutkimusten taustatietoina oli vähäistä. Aineiston perusteella vanhat ojitusalueet vaikuttavat kuitenkin uudistuvan varsin hyvin ilman voimaperäistä maanpinnan käsittelyä, ja erityisesti kuusen pienaukko- ja suojuspuuhakkuut sekä kuusen istuttaminen hieskoivikon alle tuottivat laadukkaita taimikoita mustikka- ja ruohoturvekankailla. Lopuksi esitämme suosituksia uudistumistutkimusten suuntaamiseksi, sekä tutkimusten yleistettävyyden parantamiseksi ja synteesien teon helpottamiseksi.