Metsät ovat Suomen monipuolisen hyvinvoinnin perusta. Metsäteollisuus on yksi suurimmista teollisuuden aloista Suomessa ja sillä on merkittävä rooli Suomen kansantaloudelle. Suomen biotalousstrategiassa tavoitteeksi on asetettu metsäbiotalouden arvonlisän kaksinkertaistamisen vuoteen 2035 mennessä, tinkimättä monimuotoisuus- ja ilmastotavoitteista. Kaikkia metsiin kohdistuvia tavoitteita on kuitenkin vaikea saavuttaa, ja päättäjien on tehtävä valintoja. Näiden valintojen tueksi tarvitaan tutkimukseen perustuvia tarkasteluja, joihin metsien käytön, suojelun ja ilmastotavoitteiden yhdistelmät voidaan perustaa. Luonnonvarakeskuksen vuonna 2023 julkaisemassa metsäsektorin tulevaisuutta käsittelevässä keskustelunavauksessa todettiin, että Suomessa on potentiaalia metsäpohjaisen arvonlisän moninkertaistamiseen. Arvonlisän moninkertaistaminen edellyttää keskustelunavauksen mukaan kuitenkin sitä, että toimintaympäristöä pystytään muokkaamaan houkuttelevaksi kotimaisten ja kansainvälisten yritysten investoinneille. Tässä Metsäbiotalouden tiedepaneelin raportissa jatkamme tätä keskustelua. Tarkastelemme tarkemmin metsäsektorin potentiaalista tulevaisuuden tuotepalettia ja siitä muodostuvaa arvonlisää. Tarkasteltavat tuotteet on jaoteltu nykyisten ratkaisujen päivitykseen ja uusiin innovaatioihin. Uusia tarkasteltavia tuoteryhmiä ovat muun muassa joustavat pakkaukset, kehittyneisiin erikoisselluihin perustuvat tuoteryhmät ja ligniinin lukuisat jalosteet. Merkittävä hakkuumäärien lisääminen ei ole kestävää. Siksi tarkastelemme raportissa skenaariota, jossa arvonlisää tuotetaan hakkuumääriä lisäämättä. Selvityksemme mukaan avainasemassa metsäsektorin arvonlisän kasvattamisessa ovat arvoketjujen pidentäminen Suomessa ja sivuvirtojen tehokkaampi hyödyntäminen. Yksi lähitulevaisuuden tehokkaista tavoista saavuttaa arvonlisäystä olisi sahatavaran jatkojalostus ristiliimatuksi massiivipuuksi (CLT) tai viilupuuksi (LVL) ja niiden käyttö betonin sijasta kerrostalojen rungoissa. Tulevaisuudessa merkittävän arvonlisän saavuttaminen edellyttäisi uusien materiaali-innovaatioiden kaupallistamista Suomessa. Jos esimerkiksi neljäsosa vientisellusta (tuhat kilotonnia) jatkojalostettaisiin kotimaassa muun muassa nanoselluksi, tekstiilikuiduksi, erikoispakkauksiin ja pakkausbarrier-materiaaleiksi, voisi kolmen miljardin euron arvonlisä olla mahdollinen. Ligniinin laaja jatkojalostus eri tuotteiksi voisi johtaa puolentoista miljardin euron arvonlisään. Skenaariossa kokonaisarvonlisä kasvaa yli 80 prosenttia vuoteen 2019 verrattuna. Kasvu on merkittävä, joskaan ei aivan riittävä arvonlisän kaksinkertaistamiseksi. Tarvitaan huomattavia investointeja, jotta metsäsektorin nykyistä tuoteportfoliota saadaan laajennettua kohti korkeamman jalostusarvon tuotteita. Myös tutkimukseen ja koulutukseen on satsattava. Suomesta pitää tehdä houkutteleva ympäristö investoinneille ja osaavalle työvoimalle. Vaikka keskitymme raportissamme lähinnä taloudellisiin muuttujiin, on muistettava, että myös monimuotoisuus- ja ilmastotavoitteet vaikuttavat metsien käyttöä koskeviin päätöksiin. Siksi on tärkeää tarkastella ilmasto- ja ennallistamistoimia sekä biotalouden edistämistä kokonaisvaltaisesti ja tehdä toimenpiteitä, jotka parhaiten edistävät näitä kaikkia. Tämän raportin tarkoitus on antaa pohja tuleville skenaariotöille. Raportissa esitettyjen lukujen ja arvioiden taustalla on useita oletuksia, joten raportin laskelmiin on suhtauduttava suuntaa antavina. Tästä huolimatta laskelmat on viety sektorin ja kansantalouden tasolle saakka, jotta uusiin tuotteisiin ja niiden tuotantoon liittyviä taloudellisia suuruusluokkia voidaan paremmin arvioida. Kun innovaatiot kehittyvät ja tieto valmistuskustannuksista tai myyntihinnoista lisääntyy, voidaan arvioita tarkentaa. Metsäbiotalouden tiedepaneelin politiikkasuositukset: • Biopohjainen teollisuus voi kirittää Euroopan unionin taloudellista kehitystä. EU-politiikan tulee ohjata tutkimusta ja investointeja kohti korkean arvonlisän biopohjaista teollisuutta. Epävarmuus esimerkiksi EU:n omien metsien hyödyntämisen edellytyksistä rapauttaa investointi-ilmapiiriä. Keskeinen epävarmuutta lisäävä tekijä on voimakkaasti kasvanut metsiä koskeva EU-regulaatio: yli 70 ajan yli muuttuvaa politiikkatoimea kohdistuu metsiin. • Suomesta pitää tehdä houkuttelevampi ympäristö yrittäjille ja kansainvälisille osaajille. On tärkeää, että yliopistoissa kouluttamamme maisterit, diplomi-insinöörit ja tohtorit työllistyvät Suomeen ja integroituvat osaksi suomalaista yhteiskuntaa. • Biopohjaisten materiaali-innovaatioiden tueksi tarvitaan rahoitusta soveltavaan monitieteiseen kehitystyöhön, jonka avulla voidaan varmistaa muun muassa uusien materiaalien valmistuksen teknistaloudellinen potentiaali, kestävyys ja toiminta eri sovelluksissa. • Puusta tulee valmistaa pitkäikäisiä ja kierrätettäviä tuotteita, jotka sitovat hiiltä. Puupohjaisilla ratkaisuilla voidaan korvata erityisesti rakentamisessa tuotteita, joilla on puutuotteita suurempi hiilijalanjälki. Puu ja puupohjaiset ratkaisut tulee tuoda osaksi koulutusta, teollisen rakentamisen järjestelmiä, ja niitä ohjaavaa politiikkaa. • Metsä ei ole vain biotalouden materiaalipankki. Päätöksentekijöiden pitää yhteensovittaa metsien käyttöön liittyviä, joskus ristikkäisiä tavoitteita, kuten talouskasvu, ilmasto-, biodiversiteetti- ja virkistyskäyttötavoitteita.