Suomen rajallisiin metsävaroihin kohdistuu osittain keskenään kilpailevia odotuksia ja tarpeita. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin kansalaisten, metsäomistajien ja yritysten näkemyksiä metsien käyttömuodoista ja ekosysteemipalvelujen tärkeydestä. Lisäksi tarkasteltiin metsäpolitiikan arviointia ja sisällöllisiä muutoksia strategisella tasolla tutkimustiedon valossa. Katsauksessa oli mukana kaikkiaan noin 160 tieteellisesti referoitua artikkelia viimeisen 20 vuoden ajalta. Katsauksen perusteella metsien luonto- ja ympäristöarvojen merkitys ja niiden turvaaminen ovat nousseet yhä merkittävämmiksi metsien käytön hyväksyttävyyteen vaikuttaviksi tekijöiksi viimeisten 20 vuoden aikana. Tulosten perusteella kansalaisilta kerätty metsien käytön hyväksyttävyyttä koskeva tieto on vielä melko hajanaista. Pääosa tutkimuksista on alueellista ja liittyy luonto- ja virkistysarvojen kysyntään ja merkitykseen. Tutkimus koskee lähinnä aikuisväestöä, eikä nuorten näkemyksiä tunneta kovin hyvin. Metsäbiotalouden hyväksyttävyyden näkökulmasta tarvitaan nykyistä laajempi ymmärrys metsäarvojen muutoksesta ja muutoksen nopeudesta. Lisääntyneet hakkuut ja niiden aiheuttamat ympäristömuutokset havaitaan erityisesti omassa lähiympäristössä. Metsien virkistyskäyttö ja luontomatkailu eivät edellytä metsien rauhoittamista kaikelta metsätaloudelliselta toiminnalta, mutta olennaista on uudistushakkuiden laajuus ja kohdentuminen asutuskeskusten ja matkailukeskusten lähialueilla. Valtaosalla suomalaisista metsänomistajista on omistamilleen metsille samanaikaisesti aineellisia ja aineettomia tavoitteita. Yhtäältä merkittävälle osalle talous on tärkein tavoite, ja toisaalta on olemassa merkittävä ja vakiintunut omistajaryhmä, jolle metsien luonto- ja virkistysarvot ovat tärkeimpiä. Naiset metsänomistajina painottavat luonto- ja ympäristöarvoja miehiä enemmän. Metsänomistajatutkimusten perusteella metsäneuvontapalvelujen monipuolisemmalle ja asiakaslähtöisemmälle kehittämiselle on edelleen tarvetta. Metsänomistajilla on valmiutta edistää maillaan luonnon monimuotoisuutta ja hiilensidontaa tai tuottaa maisema-arvoja, jos se perustuu omistajuuden säilymiseen ja vapaaehtoisuuteen, ja toiminnasta on saatavissa riittävä rahallinen korvaus. Myös metsäliiketoimintaa halutaan monipuolistaa nykyisestä raaka-ainevirtoihin perustuvasta painotuksesta kattamaan muutkin liiketoimintamahdollisuudet. Yrityksiä koskevissa tutkimuksissa painottui liiketaloudellisen kannattavuuden näkökulma, kun taas sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden kysymyksiä on tarkasteltu vähän. Yritystoiminnassa tulisi talousvaikutusten arvioinnin rinnalla ymmärtää ja arvioida metsien käytön luonto- ja ympäristövaikutuksia jatkossa konkreettisemmin ja systemaattisemmin. Tämä koskee kaikkia metsiä hyödyntäviä yrityksiä, mutta erityisesti metsää laajamittaisesti hyödyntävää metsä- ja puutuoteteollisuutta, jonka vaikutus metsäympäristöihin on suurin. Perinteisen metsäteollisuuden toimijat ovat viime aikoina lanseeranneet luonnon monimuotoisuusohjelmia ja -tiekarttoja. Jatkossa tarvitaan toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointitutkimusta. Metsäpolitiikkatutkimuksessa metsien käytön odotuksissa vastakkain ovat teollisen kasvun ja ympäristöhuolen näkökulmat. Metsien käyttöön on jo melko pitkään liittynyt ristiriitoja, jotka ovat tulleet vahvemmin metsäkeskusteluun uusien kansalaisryhmien toiminnan ja globalisaation myötä. Tutkimuksissa on kritisoitu myös poliittisen päätöksenteon tukeutumista perinteiseen puun teolliseen jalostukseen sen sijaan, että panostettaisiin myös sosiaalisen ja ekologiseen kestävyyteen sekä metsien monipuolisempaan käyttöön. Tutkimuksissa arvioidaan kansallisten metsäbiotalouden mahdollisuuksien toteutumisen vaativan ekologisen kestävyyden ottamista keskeiseksi lähtökohdaksi sekä teknologisten innovaatioiden laajempaa hyödyntämistä alueellisesti. Metsäbiotalouden tiedepaneelin politiikkasuositukset: 1. Metsien eri ekosysteemipalvelujen tuottamiseen tarvitaan nykyistä parempi tasapaino, jossa monipuolistetaan metsäbiotalouden yritystoimintaa, turvataan luonnon monimuotoisuusarvoja sekä kansalaisten arvostamia virkistys- ja hyvinvointihyötyjä. Metsien eri käyttötarkoitusten parempi yhteensovittaminen edellyttää päätöksenteon tietopohjan parantamista sen osalta, millaisilla ekosysteemipalveluiden tuottamisen yhdistelmillä saadaan yhteiskunnan kannalta paras kokonaistulos valtakunnallisesti ja alueellisesti. 2. Metsäbiotalouden hyväksyttävyyden näkökulmasta tarvitaan nykyistä laajempi ymmärrys metsäarvojen muutoksesta ja muutoksen nopeudesta. Tähän tarvitaan valtakunnallinen kansalaisille suunnattu metsäbarometritutkimus, jonka avulla voidaan tarkastella laajemmin metsien käytön hyväksyttävyyttä ja arvioida kansalaisten näkemysten alueellisia eroja. 3. Suomen monipuoliset metsästrategiat ja -ohjelmat kaipaavat rinnalleen lisää konkreettisia ohjauskeinoja luonto-, virkistys- ja ilmastoarvojen turvaamiseen ja lisäämiseen, kun metsänomistajilta odotetaan tulevina vuosina merkittäviä muutoksia metsien käytössä ja hoidossa. Metsäbiotalouden vahvistamisessa tarvitaan metsäomistajien neuvontapalvelujen monipuolistamista ja uudistamista asiakaslähtöisemmäksi, mikä tukee puun käytön lisäksi myös luonnontuotteisiin tai esimerkiksi virkistys- ja luontoarvoihin perustuvaa liiketoimintaa. Metsiin perustuvan liiketoiminnan monipuolistamisen ajurit ja esteet tulisi selvittää nykyistä tarkemmin. 4. Metsiä käyttävää yritystoimintaa tulisi ohjata nykyistä paremmin tunnistamaan liiketoimintamallien vaikutukset metsäympäristön laatuun, ja samalla metsäbiotalouden ympäristövaikutukset tulee ottaa laajemmin osaksi yritysvastuuta. Talousvaikutusten arvioinnin rinnalla yritystoiminnan luonto- ja ympäristövaikutuksia pitää ymmärtää ja arvioida jatkossa konkreettisemmin ja systemaattisemmin. 5. Metsäohjelmatyön rinnalle tulee kehittää paikallisia ja alueellisia yhteistoiminta- ja sopimisen malleja metsien luonto- ja ympäristöarvojen turvaamisen keinoista. Kun metsien pinta-ala on rajallinen, tulee metsien ekosysteemipalvelujen samanaikaisia hyötyjä etsiä nykyistä aktiivisemmin ja tehokkaammin metsien käytön suunnittelussa. Yksittäisten metsien käytön tavoitteiden ja metsäarvojen sijaan pitäisi tarkastella enemmän eri tavoitteita ja arvoja rinnakkain, ja ymmärtää paremmin niiden synergioita ja vaihtosuhteita