Luontotiedon merkitys yhteiskunnassa on kasvanut voimakkaasti 2020-luvulle tultaessa. Luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemien toiminta ymmärretään ekologisesti kestävän yhteiskunnan, luonnonsuojelun, luonnonvarojen kestävän käytön sekä vihreän talouden edellytyksenä. Kansainvälinen biodiversiteettisopimus, Euroopan unionin biodiversiteettistrategia sekä kansallinen ja paikallinen päätöksenteko niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla edellyttävät yhä tarkempaa, ajantasaisempaa ja monipuolisempaa tietoa luonnosta.

Suomen ekosysteemiobservatorio -hankkeessa (Finnish Ecosystem Observatory, FEO, 2020–2024) kartoitettiin biodiversiteetti- ja ekosysteemiseurantojen nykytilanne Suomessa. Hankkeessa selvitettiin maastohavaintoihin, kaukokartoitukseen, eDNA:han ja muihin molekyylibiologisiin menetelmiin sekä mallinnukseen perustuvien seurantamenetelmien käyttöä sekä arvioitiin niiden tulevia käyttömahdollisuuksia. Suomessa toteutetaan 86 erilaista systemaattista ja lähtökohtaisesti koko maan kattavaa lajistoseurantaa. Luontotyyppejä ja niiden tilan kehitystä ei aivan runsaimpia luontotyyppejä lukuun ottamatta nykyisellään systemaattisesti seurata, mikä on tunnistettu erityiseksi puutteeksi EU:n luontodirektiivin raportoinnin ja Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin kannalta. Luontotyyppien osalta yleismaastoseurantaa esitetään käynnistettäväksi. Ekosysteemiprosessien seurannat perustuvat pääosin mittausasemien havaintojen ja ympäristömuuttujien yhdistämiseen mallinnuksen avulla.

Kaukokartoituksen avulla saatavia luontotietoaineistoja tuotettiin satelliittiaineistoista ja laserkeilausaineistoista. Hankkeen aikana laadittiin seuraavien tietovirtojen kuvaukset: i) elinympäristöjen laajempi yhtäaikainen tulkinta Pohjois-Suomessa; ii) laserkeilausaineiston jatkojalostaminen; iii) pilvialustan (Sentinel Hub) hyödyntäminen luontotiedon tuotannossa; iv) teholaskentaympäristön hyödyntäminen luontotyyppitiedon tuotannossa. Kartoituksen käyttöä ekosysteemien kunnon arvioinnissa testattiin mm. aapasoiden osalta.

Luontotietojen saatavuuden, löydettävyyden ja yhteentoimivuuden parantamiseksi tuotettiin Luontotieto-sivusto, jonka kautta on löydettävissä kattavasti luonto- ja luontotyyppitietoa. Uudelta sivustolta avautuu myös kokonaiskuva maamme biodiversiteetti- ja ekosysteemiseurannoista sekä muita tietoa kokoavia verkkopalveluita, kuten uudistetut ja automatisoidut Luonnontilaindikaattorit, sekä luontotyyppien punaisen kirjan verkkopalvelu, joka kokoaa luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin tiedot digitaaliseen muotoon. Lisäksi vanhoja paperisia luontotyyppiaineistoja digitoitiin paikkatietomuotoon ja julkaistiin aiemmin julkaisemattomia luontotyyppien esiintymäaineistoja. Luontotyyppitiedon osalta laadittiin kokonaisarkkitehtuurin kuvaus. Hankkeessa selvitettiin myös mahdollisia ratkaisuja kuntien luontotiedon tehokkaampaan hyödyntämiseen ja testattiin digitaalista luontoselvitysten tallennusalustaa.

FEO-hankkeen tukemana perustettiin Luontotiedon kansallinen koordinaatioryhmä Lukki, jonka tavoitteena on edistää kansallista luontotiedon kehittämisohjelmaa 2024–2035. Tämän luontotiedon tuottajien ja hyödyntäjien yhteistyömallin avulla tuetaan elinympäristöjen tilan laajamittaista seurantaa, arviointia ja tutkimusta, sekä näitä koskevien tietojen hallintaa.