Tämä opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus siitä, mitä työntekijät kertovat kuntouttavan työtoiminnan arviointimenetelmistä ja niiden kehittämisestä. Opinnäytetyö on tehty yhteistyökumppanille, joka on alueellisesti suurin kuntouttavaa työtoimintaa järjestävä säätiö keskisuuressa suomalaisessa kaupungissa. Tutkimuksessa on haastateltu lisäksi kahta samankaltaisia palveluja tuottavaa kolmannen sektorin toimijaa.

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, millaisia menetelmiä kuntouttavan työtoiminnan asiakkaiden arvioinnissa on käytetty ja miten näitä menetelmiä voitaisiin kehittää alueellisesti kyseisessä kaupungissa. Lisäksi tutkitaan, miten Työelämä-Tutka soveltuu kuntouttavan työtoiminnan asiakkaiden arviointiin.

Teoreettinen viitekehys on painottunut aktiiviseen työvoima- ja sosiaalipolitiikkaan, aktivointipolitiikkaan sekä sosiaaliseen kuntoutukseen. Poliittista ohjausta on tarkasteltu arkisesti etnometodologisesta näkökulmasta. Teoreettisessa osassa on syvennytty lisäksi kuntouttavaa työtoiminnan lainsäädäntöön sekä analyysimenetelmään, jota on käytetty tässä opinnäytetyössä.

Aineisto kerättiin haastattelemalla kolmannen sektorin palveluntuottajia syksyllä 2014. Aineisto on litteroitu ja analysoitu kategoria-analyysimenetelmän avulla. Tulosten mukaan tärkeimpinä arviointimenetelminä on nähty yhteiset keskustelut, erilaiset lomakkeet ja raportointi sekä aktivointisuunnitelmat ja viranomaisyhteistyö. Työelämä-Tutkan soveltuvuutta työntekijät ovat kuvanneet monimuotoisesti sekä painottaneet arviointimenetelmien kehitysajatuksissa erityisesti ihmisen sosiaalisen puolen merkittävyyttä.