Tämä selvitys tehtiin Hämeenlinnan kaupungin ympäristö- ja maankäytön yksikölle. Työ aloitettiin maaliskuussa 2014 ja alkuperäisenä tavoitteena oli selvittää läntisen kaupunginosan laajenemisen vaikutuksia Myllyojaan päätyvien valumavesien määrään ja laatuun. Tavoitteena oli koota opiskelijamittaustulokset 2008–2009 ja vanhat seurantatulokset 1963–2005 sekä maastomittauksin selvittää veden laatua, mahdollisia pistekuormituslähteitä ja Vuorentaan allaskosteikkojen toimivuutta. Lisäksi oli tarkoitus arvioida kaupungin laajentumisen vaikutusta hulevesien määrän kasvamiseen ja alajuoksun tulvimisongelmiin sekä esittää mahdollisia toimenpide-ehdotuksia hulevesien hallintaratkaisuiksi erityisesti osayleiskaava-alueella. Mittaustulosten perusteella sekä VEMALA-mallin avulla laskettiin suuntaa antavat ainevirtaamat Lehijärveen.

Sampo-Alajärvi osayleiskaavan valmistelutyössä tilattiin kevään 2014 aikana konsulttityönä sekä hulevesi- että rakennettavuusselvitys, jotka vastasivat suoraan osaan tutkimuskysymyksistä. Näin ollen tutkimusta rajattiin uudelleen, mutta selvitykset sisällytettiin teoriaosuuteen. Taustatietona hyödynnettiin aiempia lähialueen tutkimuksia. Myllyojaa tarkasteltiin kokonaisuutena hulevesien hallinnan kannalta sekä osana viherverkostoa, joka tarjoaa ekologisia yhteyksiä ja virkistyskäyttömahdollisuuksia.

Ojan varrelta toteutettiin kolme mittauskierrosta, joista viimeisin Vanajavesikeskuksen rahoittamana. Mittauskierrokset tehtiin maaliskuussa kevätsulamisen sekä kesä- ja elokuussa sopivan sadetapahtuman aikana. Kahdella viimeisellä kierroksella otettiin myös vesinäytteitä. Veden bakteeripitoisuudet olivat huomattavan suuria (6000–20000 pmy/100ml), kertoen todennäköisestä jätevesivaikutuksesta kaupunkialueella. Kuormituslähteiden selvittämiseksi todettiin tarvittavan lisätutkimuksia. Vuorentaan altaiden havaittiin pidättävän kiintoainesta ja jossain määrin ravinteita, mutta ravinteita myös vapautuu altailta. Vuorentaan altaat olivat lähes umpeen kasvaneita ja kunnostuksen tarpeessa.

Kokonaistyppipitoisuudet Myllyojassa vaihtelivat välillä 500–2700 μg/l (yleensä alle 1500 μg/l). Kokonaisfosforipitoisuudet olivat keskimäärin 30–90 μg/l (max 170 μg/l). VEMALA mallia soveltaen arvioitiin Myllyojan kuormitusvaikutusta Lehijärveen. Kokonaisfosforin ainemääräksi saatiin 1818 kg/a, kokonaistypen osuudeksi 43,5 tonnia/a ja kiintoaineen 538,6 tonnia/a. Valuma-alueen pinta-alan (30 km2) ja valuman (8,3 l/s/km2) perusteella ainevirtaamiksi saatiin kokonaisfosforin osalta 386 kg/a, typen osalta 17,0 tonnia/vuosi ja kiintoainetta 62,3 tonnia/a.