Tämän opinnäytetyön aiheena oli verrata roolipelaamista ja teatterinäytelmien näyttelemistä keskenään, sekä tuoda esille roolipelaamisen hyötyjä teatteriharrastuksessa. Liveroolipelaaminen on melko uusi kulttuurin muoto, jonka käyttömahdollisuuksia ja merkitystä ollaan alettu tutkia. Opinnäytetyöhön liittyi laaja toiminnallinen kurssi, joka toteutettiin Riihimäen nuorisoteatterille yhdessä Todellisuuspakolaiset ry:n kanssa alkukeväästä 2016. Siihen kuului 10 kokoontumiskertaa sekä neljän tunnin loppularppi.

Työn tavoitteena oli tutkia, miksi liveroolipelaajat puhuvat hahmon pelaamisesta, vaikka ulkopuolisen silmin se näyttää näyttelemiseltä. Työ vertaili pelaamista ja näyttelemistä keskenään etenkin rooliin valmistautumisen ja siinä pysymisen näkökulmasta. Työn tarkoituksena oli myös tutkia liveroolipelaamisen hyötyjä teatteriharrastuksessa.

Työssä käytettiin teoriapohjana erilaista roolipeleihin ja larppaukseen liittyvää kirjallisuutta sekä teatteriesityksen tutkimista ja näyttelijän ohjaamista käsitteleviä teoksia. Työn toiminnallisessa osuudessa toteutettiin roolipeli-kurssi, josta saatiin tuloksia observoimalla osallistujia sekä heidän oppimispäiväkirjoja aineistona käyttämällä.

Vaikka näytteleminen ja pelaaminen vaikuttavat ulkopuolisen silmin samalta, niissä on paljon eroja. Pelissä ei tarvita yleisöä, kun taas teatterinäytelmässä se on tärkeä osa esitystä. Näytelmissä näyttelijä omaksuu hahmon roolin ja roolipeleissä pelaaja omaksuu hahmon identiteetin. Roolipeleissä syventyminen on vahvempaa, sillä pelaaja pyrkii olemaan oma hahmonsa koko pelin ajan ilman taukoja. Näytelmässä näyttelijä pystyy poistumaan roolistaan, kun ei ole lavalla.

Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että LARP on pelaamista, mutta siinä on näyttelemisen elementtejä. Tätä tutkimusta voitaisiin laajentaa, jotta saataisiin isompi otanta esimerkiksi ammattinäyttelijöistä ja kauan roolipelitoimintaa harrastaneista. Opinnäytetyötä voidaan käyttää selventämään liveroolipelaamisen käytäntöjä ja hyötyjä teatteriharrastukseen.