Opinnäytetyö kuvailee narratiivisella lähestymistavalla kerättyjä tietoja eläkkeellä olevien naisten kokemuksista käsitöiden tekemisestä ja käsityötaitojen siirtämisestä nuoremmille. Tavoitteena oli tuottaa tietoa käsityötaitojen merkityksistä tutkituille. Idea aiheeseen oli opinnäytetyöntekijän oma eikä opinnäytetyöllä ollut työelämäyhteyttä.

Opinnäytetyön lähtökohdan muodostivat tekijän oma kokemustieto käsityön tekemisen merkityksellisyydestä ja teoreettinen tieto narratiivisesta tutkimusotteesta. Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista narratiivista tutkimusotetta. Aineisto kerättiin keskustelunomaisilla teemahaastatteluilla, jotka tallennettiin. Haastateltaviksi valittiin kaksi käsityötaitoista eläkeikäistä naista. Haastattelutilanteessa pyrittiin kiireettömään ja tunteita herättävään muistelurupeamaan haastateltavan kokemuksista. Haastattelun kysymykset oli teemoiteltu kahteen pääteemaan. Toisen pääteeman muodostivat kysymykset, jotka koskivat haastateltavan omia kokemuksia käsitöiden tekemisestä ja käsityötaidon merkityksistä. Toisessa teemassa olivat kysymykset, jotka liittyivät käsityötaidon jakamiseen itsenään nuoremmille henkilöille.

Haastatteluissa kerrotuista tarinoista voitiin päätellä, että eläkeikäiset naiset olivat kokeneet käsityöt tärkeäksi ja merkitykselliseksi osaksi elämäänsä. Käsityötaidoilla oli ollut haastatelluille myös taloudellista hyötyä. Tämän lisäksi käsityötaidot olivat mahdollistaneet oman tekemisentarpeen tyydyttämisen. Haastateltujen mukaan he eivät olisi voineet löytää korvaavaa tai yhtä paljon tyydytystä tuottavaa tekemisestä kuin mitä käsityöt olivat olleet. Käsityötaidon siirtämisestä haastatteluissa ei kovin paljoa kerrottu. Haastatellut totesivat kuitenkin, että heillä olisi ollut tarvetta jakaa käsityötaitoja nuoremmilleen. Nuorempien henkilöiden oma kiinnostus nousi ratkaisevaksi siinä, kuinka paljon käsityötaitoa haastellut naiset olivat pystyneet jakamaan.