Tämä opinnäytetyö tehtiin osana Hämeen ammattikorkeakoulussa käynnissä olevaa Tekesin rahoittamaa Hyötyteuras-hanketta. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää teurastamoteollisuudesta syntyvien syötäväksi kelpaamattomien sivutuotejakeiden, luiden ja keratiinipitoisen aineksen koostumus ja ominaisuudet sekä kartoittaa niiden nykyiset käyttökohteet ja tuotteet sekä selvittää uusia hyötykäyttömahdollisuuksia.

Suomessa syntyy vuosittain yli 200 000 tonnia teurastamo- ja lihateollisuuden sivutuotteita, joista suurin osa on syötäväksi kelpaamattomia ruhonosia ja jätteitä, jotka ohjataan pääasiassa joko destruktiolaitokseen tai turkiseläinrehuksi. Turkiseläinrehuksi menevän jakeen määrä kuitenkin vähenee tulevaisuudessa, joten sivutuotteille on löydettävä uusia käyttömahdollisuuksia.

Työssä käytettyjä tietolähteitä olivat mm. asiantuntijahaastattelut, patentti- ja tutkimusjulkaisutietokannat, lehtiartikkelit, liha-alan kirjallisuus ja Internet. Projektin aikana ilmeni, että teurassivutuotteita ja niiden hyötykäyttöä on käsitelty melko vähän kirjallisuudessa ja liha-alan konferensseissa. Myös tutkimuksia aiheesta on tehty niukasti.

Opinnäytetyössä todettiin, että syötäväksi kelpaamattomat teurassivutuotteet sisältävät arvokkaita komponentteja, joilla on merkittävää jatkojalostusarvoa ja potentiaalisia hyötykäyttökohteita. Suurin hyötykäyttöpotentiaali on luiden sisältämässä fosforissa. Koska fosfori on rajallinen luonnonvara, teollisen prosessin kehittäminen puhtaan fosforijakeen erottamiseksi luista olisi tärkeää. Yleisesti, bulkkisivutuotteiden käyttö energiana, biopolttoainetuotannossa, on maailmalla lisääntymässä, mutta näiden sovellusten tarkastelu oli rajattu tämän työn ulkopuolelle.