Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Forssan seudun mielenterveysseuran järjestämää tukihenkilötoimintaa tuettavien näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli saada mielenterveyskuntoutujien kokemusten kautta seuralle tietoa toiminnastaan, jota käyttäen he voivat kehittää ja parantaa asiakkailleen tarjoamansa palvelun laatua.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena kyselytutkimuksena ja aineisto kerättiin avoimia kysymyksiä käyttäen kyselylomakkeella. Vastaajat olivat Forssan seudun mielenterveysseuran yksilötukisuhteisiin osallistuneita tuettavia. Tutkimustulokset analysoitiin käyttäen induktiivista sisällönanalyysiä.

Opinnäytetyön tulosten mukaan tukihenkilötoimintaan kaivattiin lisää tukijoita, tukisuhteita haluttiin pidemmiksi ja tukisuhteen päättyminen koettiin pääosin surullisena. Tukihenkilöä toivottiin yksinäisyyden lievittäjäksi, juttukaveriksi ja lenkkiseuraksi sekä arkielämän seuralaiseksi. Tukihenkilötoiminnasta saatiin itseluottamusta ja voimavaroja elämään. Tukihenkilöt koettiin yleisesti ottaen mukavina, mutta sopivaa tukijaa ei aina löytynyt.

Kehittämisehdotukset nousivat suoraan tuloksista, joita olivat tukihenkilöiden määrän lisääminen, tuettavalle sopivan tukihenkilön löytäminen, tukisuhteiden pidentäminen saman tukihenkilön kanssa ja tukisuhteen päättymisen jälkeisen tuen tarpeen arviointi.

Jatkotutkimusehdotuksena on mistä ja miten pitkäaikaisia tukihenkilöitä saisi mukaan vapaaehtoiseen tukihenkilötoimintaan ja mikä heitä motivoi. Tutkia voitaisiin myös tuettavien kiintymyssuhdetta tukijoihin sekä sitä, miten tukihenkilötoiminnan päätyttyä tuettava olisi saanut tarpeeksi voimavaroja itselleen itsenäiseen selviytymiseen.