Helsingin yliopiston ongelmina ovat viime talvien aikana olleet kattojen vesivuodot, joita on tavattu etenkin konesaumatuissa rivipeltikatoissa. Vuotoja on esiintynyt myös korjatuissa ja uusitussa katteissa. Yliopistorakennusten korjauksia rajoittavat usein niiden rakennussuojelupäätökset. Tämän vuoksi korjaukset pitää suunnitella niin, ettei rakennuksen ulkonäkö muutu merkittävästi ja että jokaisen muutoksen tarpeellisuus on hyvin perusteltu. Vesivuotojen syitä ja korjaustapoja pohtimaan on perustettu työryhmä useista alan asiantuntijoista.

Kattojen vesivuotojen aiheuttajina uskotaan olevan katteen vedenpitämättömyys, ullakon kohonneet lämpökuormat, viime talvien runsaslumiset ilmasto-olosuhteet ja ullakkotilan heikko tuuletus. Suurten lämpökuormien vuoksi ullakkotilan lämpötila on korkea, ja paksu lumipeite katolla toimii hyvänä lämmöneristeenä eikä tuuletus riitä pitämään ullakkoa viileänä. Lämmin kattopelti sulattaa lunta, ja sulamisvesi valuu räystäälle, missä se jälleen jäätyy. Räystäälle muodostunut jääpaanne padottaa sulamisvesiä, ja koska konesaumattu peltikate ei pidä paineellista vettä, se pääsee pellin saumoista läpi.

Työryhmä on laatinut teesilistan ideoista ongelmattoman katon suunnitteluun. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kenttätutkimusten sekä työryhmän jäsenten haastattelujen perusteella valita listan tärkeimmät kohdat ja esittää niiden perusteella toimivia rakennemalleja suojelunäkökulmat huomioiden. Työn teoriapohjana ovat yleiset suomalaiset rivipeltikattojen suunnitteluohjeet sekä rakennussuojelua koskevat lait.

Tärkeimmiksi korjaustoimenpiteiksi valikoituivat aluskatteen asentaminen, ullakon tuuletuksen tehostaminen sekä lämmöneristysten ja ilmatiiviyden parantaminen ullakolla sijaitsevissa ilmanvaihtokonehuoneissa, -kanavissa sekä yläpohjassa. Samanaikaisesti toteutettuna korjaustoimenpiteillä saadaan katteesta vesitiivis ja ullakkotilasta viileä, jolloin jään muodostuminenkin saadaan vähenemään.