Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää lastenkodin henkilökunnan näkemystä itsearvioinnista laadun arviointimenetelmänä. Tutkimus toteutettiin Päiväkummun lastenkodissa. Tutkimuksen tavoitteena oli saada näkemystä siitä, miten henkilökunta näki itsearvioinnin toimivan ja miten sitä voitaisiin edelleen kehittää.

Tutkimuksen teoreettisena pohjana olivat aikaisemmat tutkimukset itsearvioinnista eri toimintaympäristöissä sekä lastensuojelun sijaishuollon laadun kriteerit ja arviointi. Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen. Tutkimusaineisto kerättiin lastenkodin henkilökunnalta kirjoitelmina, joissa he vapaamuotoisesti kertoivat näkemyksensä itsearvioinnista ja siihen liittyvistä asioista. Tutkimusaineiston analyysinä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia ja metodina kategoria-analyysia.

Saatujen tutkimustulosten perusteella laadun itsearviointi koettiin tärkeänä ja tarpeellisena niin oman itsensä kuin koko työyhteisön kehittämisen kannalta. Henkilökunnan mielestä itsearviointi on loistava työkalu laadun arvioinnissa. Jossain määrin tutkimustuloksista ilmeni myös turhautumista ja epäilyjä itsearvioinnin todellisesta hyödystä. Itsearvioinnin arviointi-kaavakkeiden jotkut kysymykset olivat tutkittavien mielestä hankalia tai vaikeaselkoisia.

Itsearvioinnin koettiin jo vaikuttaneen Päiväkummun lastenkodin työkäy-täntöön siten, että epäkohtiin oli jo puututtu ja sen kautta kehitystä työmenetelmissä oli tapahtunut. Useimmat vastaajat olivat sitä mieltä, että itsearviointiin osallistuttuaan he olivat alkaneet pohtia omaa osaamistaan ja tietojaan sekä selvittämään itselleen epäselviä asioita työssä. Osa tutkitta-vista oli työskennellyt lastenkodissa vasta lyhyen aikaa, joten heille ei ollut kertynyt vielä kokemusta itsearvioinnin tulosten vaikutuksesta työyhteisöön.