Samaan aikaan kun kiertotalouden merkitys kasvaa, alkaa teollisuuden mielenkiinto vaikeasti kierrätettäviä materiaaleja, kuten polyuretaaneja kohtaan kasvaa. Polyuretaanin monista muodoista tämä työ käsitteli pehmeää polyuretaanivaahtojätettä (FPUF). Työ keskittyi pääosin Suomen tilanteeseen ja mahdollisuuksiin, sillä tällä hetkellä polyuretaania kierrätetään Suomessa vain hyvin vähän. Tähän mennessä vaahdotetun polyuretaanin kierrätykseen Suomessa ei ole ollut selkeitä ratkaisuja, samalla kun kierrätystavoitteet nostavat paineita löytää ratkaisuja polyuretaanijätteen hyötykäyttöön. Työn tavoite oli luoda katsaus polyuretaanin kierrätyksen tilanteeseen ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin Suomessa, sekä selvittää ehdot polyuretaanin kierrätyksen kannattavuudelle. Alkuperäinen aihe tuli kierrätettyjä huonekaluja myyvältä yrittäjältä, jolla oli ongelma suurien vaahtomuovijätemäärien kanssa.

Työn alussa tehtiin kokeita polyuretaanivaahdon tilavuuden pienentämiseksi. Hydraulinen jätepaalain todettiin nopeasti todennäköisesti parhaaksi vaihtoehdoksi, joten tähän liittyvät tutkimuskysymykset jätettiin pois. Selvitys tehtiin kokoamalla tietoja alan toimijoista, tutkimustuloksista ja raporteista ja haastattelemalla polyuretaanin kierrätykseen tai kiertotalouteen liittyviä yrityksiä. Haastattelut tehtiin sähköpostitse ja ne sisälsivät erilaisia yksilöityjä kysymyksiä yrityksille. Kysymykset koskivat pääasiassa näkemyksiä polyuretaanin kierrätyksen markkinoihin, tulevaisuudensuunnitelmia ja kierrätysteknologioita.

Koska Suomessa pehmeää polyuretaania ei tuoteta merkittäviä määriä, ei myöskään kemiallisessa kierrätyksessä hyödynnettäviä sivuvirtoja synny. Pisteittäin syntyvä epätasalaatuinen jäte on tehotonta kierrättää kemiallisesti. Tämän hetken realistin kierrätysvaihtoehto Suomessa ovat mekaaniset kierrätystavat, kuten vaahdonpalojen käyttö sidotussa polyuretaanivaahdossa (bonded polyurethane foam) tai muissa komposiittimateriaaleissa. Sidotusta polyuretaanivaahdosta voi valmistaa monipuolisia tuotteita ja ne on todettu toimivaksi ratkaisuksi muissa maissa, joten näiden pilotointia voisi olla aiheellista yrittää Suomessa. Koska mekaaninen kierrätys ei tarjoa ratkaisuja täysin suljettuun kiertoon, on polyuretaanin kierrätyksen tulevaisuus luultavasti kemiallisessa kierrätyksessä, jonka menetelmät ovat vasta varhaisessa kehitysvaiheessa, joskin ne parantuvat ja tehostuvat jatkuvasti tutkimuksen edetessä.