Tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää erilaisia keinoja, joilla voidaan vähentää puunkorjuussa tapahtuvia sähkölinjaosumia. Työn toimeksiantajana toimii Metsä Group, joka on yksi Suomen suurimmista metsäteollisuusyhtiöistä. Opinnäytetyö tehdään Metsä Groupin puunhankinnalle ja metsäpalveluille. Aihe rajautuu puunkorjuun työturvallisuuteen sähkölinjaturvallisuuden näkökulmasta. Työturvallisuuden huomioiminen on tärkein aspekti työelämässä. Opinnäytetyön tietoperustassa käsitellään työturvallisuuslainsäädäntöä, valtioneuvoston asetus puunkorjuutyön turvallisuudesta, työturvallisuus puutavaran metsä- ja autokuljetuksessa ja sivutaan inhimillisiä työturvallisuustekijöitä. Lisäksi tarkastellaan erikseen sähkölinjojen läheisyydessä työskentelyä ja siihen liittyviä yleisiä ohjeistuksia. Tietoperustan tarkoituksena on avata tutkimuksessa käsiteltäviä aiheita ja johdattaa lukija aiheeseen. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna, joka mahdollisti vastaajien subjektiivisen kokemuksen korostumisen aineiston keruussa. Aineiston keruun tavoitteena oli tuottaa mahdollisimman laaja kokonaisuus erilaisia työturvallisuusnäkökulmia ja tuoda esiin myös niitä riskitekijöitä, jotka eniten korostuvat puunkorjuun yhteydessä. Tutkimuksessa haastateltiin Metsä Groupin asiantuntijoita, metsäkonevalmistajia, puunkorjuuyrittäjiä sekä autoilijaa ja paikallisen sähköyhtiön edustajaa. Suurimmaksi riskitekijäksi sähkölinjaosumiin osoittautuivat inhimillisten työturvallisuustekijöiden aiheuttamat riskit, kuten unohdukset ja huomion herpaantuminen. Nämä tekijät korostuvat erityisesti metsäkuljetuksessa, jossa ajetaan lukuisia kertoja samaa reittiä. Kuljettajaa avustavat ohjelmat ovat olleet toimiva keino turvallisuuden edistämisessä, mutta kehitystyö niiden toiminnallisuuteen koetaan tarpeelliseksi. Erityisesti sähkölinjojen hälytysten osalta kaivataan päivitystä sen toiminnallisuuteen. Nykyisellään sen teho on osittain heikko, sillä sen koetaan tietyssä määrin häiritsevän kuljettajan työskentelyä, varsinkin silloin kun työskennellään jatkuvasti sähkölinjan tai muun varottavan kohteen varoetäisyyden sisällä. Leimikonsuunnittelun tarkkuus ja erityisesti varottavien kohteiden maastomerkinnät koetaan toimivana keinona, mutta ne kaipaavat myös kehitysaskelia.