Tässä opinnäytetyössä tutkittiin uuden puutavaralajin, koivupikkutukin kertymiä Koskisen Oy:n leimikoissa aikavälillä 01.08.2022-31.12.2022. Työn tavoitteena oli tutkia, millaisissa leimikoissa koivupikkutukkia syntyi hyvin. Määrittävinä tekijöinä käytettiin hakkuutapaa, sijaintia ja yrittäjän vaikutusta koivupikkutukin kertymään. Työn aineistona käytettiin Excel taulukkoa, johon oli kirjattuna kaikista koivupikkutukkia tuottaneista leimikoista, koivutukin kertymät, koivupikkutukin kertymät ja koivukuidun kertymät. Näiden lisäksi taulukkoon kirjattiin jokaisesta kaupasta myös yrittäjä, joka hakkuun oli toteuttanut. Lopulta taulukossa oli 596 hakkuutapahtumaa. Tuloksissa keskityin eniten koivupikkutukin kertymään suhteessa koivupikkutukin ja koivukuidun yhteiskertymään. Hankinta-alueiden kohdalla parhaat tulokset saatiin alueilla 212,125 ja 111 ja huonoimmat alueilla 240, 151 ja 223. Hakkuutapojen kohdalla ensiharvennus tarjosi selvästi huonoimmat kertymät kaikista hakkuutavoista, joilla oli toteutettu useampia hakkuitta. Myös JMP tilasto-ohjelmalla toteutetussa Wilcoxonin parivertailussa ensiharvennus oli ainut hakkuutapa, jonka joukko erosi selvästi muista. Ensiharvennuksen huono soveltuvuus koivupikkutukin tuottoa varten selittyy luultavasti koivun kasvutavalla, jolloin toisin kuin havupuista koivusta on mahdollista saada tukkia jo ensiharvennus iässä, jolloin pikkutukkia varten jäävä osuus on todella pieni. Työn yhtenä suurena haasteena oli löytää tietoa muiden puulajien pikkutukkien kertymästä, joten vertailu niihin oli vaikeaa ja jäi todella ohueksi. Toimeksiantajana tässä työssä toimi Etelä-Suomeen sijoittuva sahayritys Koskisen Oy.