Perinteinen keittosaippua on ollut yrityksemme Saippuaenkelit avoin yhtiö erikoisalaa jo ajalta ennen yrityksen rekisteröintiä. Kiersimme yhtiökumppanini kanssa tekemässä työnäytöksiä eri keskiaikamarkkinoilla ja kerroimme tämän perinnetaidon historiasta. Vuonna 2011 Mynämäen käsi- ja taideteollisuusoppilaitos tarjosi mahdollisuuden suorittaa omalta alaltamme käsityöntekijän ammattitutkinto, johon kumpikin osallistuimme. Valmistuimme 2012 aiheena perinnekäsityö, saippuanvalmistus. Ammattitutkintoa suorittaessa kävi ilmi, että saippuaa koskee monet lait ja asetukset ja sitä valvoo useampi instanssi. Samaan aikaan kiinnostus saippuanvalmistukseen nousi harrastajien piirissä ja kursseja järjestettiin mm. kansalaisopistoissa. Saippuaa löytyy niin kosmetiikkana kuin pesuaineena ja valvonta on erilaista, riippuen kumpaa tuote on. Perinnesaippua valmistetaan eläinrasvasta, joka on sivutuotetta ja sitä koskee EU:n sivutuoteasetus. Kuluttajaa kiinnostaa luonnon- ja luomukosmetiikka ja niiden osalta lainsäädäntö on saippuaa koskien olematon. Korona sekä oma ikääntyminen toi haasteita yritykselle, lisäksi olimme jo ennen koronaa päättäneet lopettaa markkinoiden kiertämisen kannattamattomana. Opinnäytetyön tarkoitus on ottaa selvää voisimmeko keittää perinnesaippuaa myyntiin niin omaan nettikauppaan kuin mahdollisille jälleenmyyjille ja mitä se vaatisi? Saippuallamme oli jo hyvä maine, kohtuullinen asiakaskunta sekä kysyntääkin. Opinnäytetyössäni kävin läpi lakeja ja asetuksia sekä muita määräyksiä, jotka koskevat saippuaa. Lisäksi selvitin mitä vaatimuksien täyttäminen kustantaa ja onko se taloudellisesti kannattavaa? Yksinomaan perinnesaippuan kaltaisen marginaalisen erikoistuotteen varaan perustuvaa yritystoimintaa on kuitenkin vaikea rakentaa taloudellisesti kannattavaksi. Mahdottomana en kuitenkaan sitä pidä.