Opinnäytetyössä selvitettiin huoltajien kokemuksia kasvatusyhteistyön toteutumiseen varhaiskasvatuksen kanssa silloin, kun lapsi saa tehostettua tai erityistä tukea osana varhaiskasvatusta. Huoltajia haastattelemalla kerättiin tietoa heidän kokemuksistaan lapsen tuen toteutumisesta, vaikuttamismahdollisuuksistaan sekä yhteistyöstä varhaiskasvatuksen kanssa. Lisäksi selvitettiin lapsen saaman tuen vaikutuksia perheen arjen sujumiseen sekä miten perheet kehittäisivät yhteistyötä lapsen tuen asioissa. Tutkimuksessa selvitettiin ovatko huoltajien kokemukset linjassa vuonna 2022 päivitetyn varhaiskasvatuslain sekä valtakunnallisen varhaiskasvatuksen perusteiden kanssa, joissa korostetaan inklusiivista varhaiskasvatusta, osallisuutta sekä riittävää tukea kolmitasoisen tuen mallin mukaisesti. Opinnäytetyön tilaajana oli kantahämäläisen kunnan varhaiskasvatus.

Opinnäytetyö on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin käyttäen puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastateltavina oli neljä huoltajaa, joiden lapset olivat varhaiskasvatuksessa kunnan eri varhaiskasvatusyksiköissä. Huoltajat tavoitettiin yhteistyötahona toimineen kunnan konsultoivien varhaiskasvatuksen erityisopettajien avustuksella. Nauhoitettu haastatteluaineisto litteroitiin kirjalliseen muotoon ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tietoperustana käytettiin aikaisempia tutkimuksia ja selvityksiä liittyen lapsen tuen toteutumiseen ja kasvatusyhteistyöhön.

Huoltajien kokemusten mukaan tukitoimia oli käytössä monipuolisesti, tukitoimet olivat riittäviä, ne oli aloitettu ajoissa ja huoltajat olivat päässeet osallistumaan tukitoimien suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Lisäksi tukitoimien vaikuttavuutta oli arvioitu ja tarvittavat muutokset tehty yhteisymmärryksessä huoltajan ja varhaiskasvatuksen kanssa. Yhteistyön koettiin olevan avointa, luottamuksellista ja rehellistä. Huoltajien saama palaute oli monipuolista, sisältäen tukeen liittyvien asioiden lisäksi myös lapsen vahvuuksia ja onnistumisia. Yhteistyön kannalta tärkeänä pidettiin henkilöstön pysyvyyttä ja lapsen tuntemusta. Erityisen tärkeänä pidettiin perehdytystä ja tietojen jakoa henkilöstön vaihtuessa. Perheen arjen sujumiseen lapsen saama tuki vaikutti myönteisesti, joskin tuen tarve lapsen ollessa kotona vaihteli yksilöllisesti. Yhteistyön kehittämiseksi huoltajat toivoivat enemmän vaihtoehtoja ja yksilöllisyyttä kommunikointiin lapsen asioista. Ehdotuksina esitettiin enemmän ennalta sovittuja lyhyitä keskusteluhetkiä, yhdessä sovittuja kirjauksia lapsesta sekä monitoimijaisen yhteistyön sujuvoittamista. Lisäksi toivottiin enemmän huoltajien palveluohjausta. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että lapselle annettava tuki sekä huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö toteutuvat varhaiskasvatuslain edellyttämällä tavalla. Jatkotutkimusaiheena esitetään varhaiskasvatuksessa saadun tuen jatkumon sekä yhteistyön toteutumisen tutkimista esi- ja perusopetuksessa.