Työn tavoitteena oli saada selville työn tilaajan metsätilojen metsikkökuvioiden metsävaratietojen perusteella mahdolliset pakurin viljelyyn sopivat metsikkökuviot. Sopivien metsikkökuvioiden selvittäminen vaati aluksi pakurin viljelyyn, ja erityisesti sen kriteereihin perehtymistä. Lisäksi oli tarkoituksena selvittää Suomessa pakurin viljelysopimuksia tarjoavien yritysten toimintatapoja ja näiden tarjoamien viljelysopimusten ehtoja sekä tuotto-odotuslupauksia. Selvitystyö tehtiin haastattelemalla yritysten edustajia, minkä jälkeen tietoja täydennettiin yritysten verkkosivuilta löytyvillä tiedoilla. Lopuksi saaduilla tiedoilla vertailtiin yrityksiä keskenään. Seuraavaksi käytiin läpi työntilaajan metsätilojen metsävaratiedot. Metsävaratietojen avulla saatiin selville metsikkökuviot, jotka voisivat mahdollisesti olla sopivia pakurin viljelyyn. Valitut metsikkökuviot jaettiin kolmeen eri koivikkokohteeseen. Ensimmäiseen kohteeseen jaettiin vajaatuottoiset koivikkokuviot, toiseen kohteeseen koivikkokuviot, jotka lähestyivät ensiharvennusikää, ja kolmanteen kuviot, joilla pääpuulajina havupuu ja koivua kasvoi sekapuuna. Valituille kuvioille tehtiin laskelmia, joiden avulla selvitettiin pakurin myynnistä mahdollisesti saatavia tuloja. Valituille kuvioille suoritettiin myös OpeMotti-ohjelmistolla laskelmat, joista saatiin selville kuvioilta mahdollisesti saatavia kantorahatuloja. Tarkoituksena oli päästä vertailemaan erilaisten koivikkokohteiden pakurista saatavia tuloja samoilta kohteilta saataviin kantorahatuloihin. Näin saataisiin selville, millaisilla koivikkokohteilla pakurin viljely voisi mahdollisesti olla kannattavampaa kuin puun kasvattaminen tukkipuuksi. Kyseisten koivikkokohteiden metsikkökuvioista koostettiin työntilaajalle pakurin viljelysuunnitelma. Varteenotettavia pakurin viljelykohteita ovat heikkotuottoiset koivikkokuviot sekä heikkotuottoiset kuviot, joilla pääpuulajina havupuu. Näillä molemmilla vaihtoehtokohteilla pakuritulot olivat paljon suuremmat kuin kantorahatulot. Tämä oli täysin selvää, koska kyseisillä kohteilla ei ole edellytyksiä kannattavaan puuntuotantoon. Mikäli metsänomistaja päättää aloittaa pakurin sopimusviljelyn puuntuotannollisesti vajaatuottoisilla kohteilla, on hänen hyvä huomioida viimeisen pakurisadon jälkeen mahdolliset puiden metsästä poistamisesta syntyvät kustannukset sekä puhtaissa koivikkokohteista syntyvät metsänuudistamiskustannukset. Pakurin viljelyn suurin epävarmuustekijä on tällä hetkellä pakurin epävarma tuottoisuus. Pakurin sopimusviljelyn alkuinvestoinnin ollessa suhteellisen korkea, korostuu tuottoisuuden epävarmuus entisestään.