Tässä selvityksessä tarkastellaan ympäristöministeriön toimeksiannosta ympäristölainsäädännön esitutkintaviranomaisille asettamaa ilmoitusvelvollisuutta koskevien säännösten yhtenäistämistä ja lievien ympäristölainsäädännön rikkomisten hallinnollista sanktiointia.

Selvityksessä analysoidaan kansallinen lainsäädäntö ilmoitusvelvollisuuden osalta, tarkastellaan Ruotsissa käytössä olevasta ilmoitusvelvollisuudesta saatuja kokemuksia ja tehdään suositus ilmoitusvelvollisuutta koskevan säännöksen uudistamiseksi. Muutos parantaisi ympäristön ja luonnonsuojelun tilannetta siten, että valvontaviranomaisille säädettäisiin yhtäläinen velvollisuus ilmoittaa kaikista ympäristölainsäädännön vastaisista teoista, vaikkakin mahdollisesti vähäisyysharkintaa käyttäen.

Selvityksessä tarkastellaan viittä hallinnollisen sanktioinnin järjestelmää (Saksa, Ruotsi, Englanti ja Wales, Skotlanti sekä Kanada) vertailevasti ja ammennetaan niistä suositukset Suomelle hallinnollisen sanktioinnin mahdollista käyttöönottoa silmällä pitäen. Selvitys ei tarkastele yleisiä hallinnollisen sanktioinnin oikeusturva- ja menettelykysymyksiä, joiden osalta on erillinen lainvalmistelu jo vireillä, vaan keskittyy ympäristölainsäädäntöön. Selvityksessä esitetään kriteereitä, joilla tekoja voidaan valita hallinnolliseen sanktiointiin ja esitetään suosituksia siitä, miten sanktiomaksut tulisi määrätä. Yksittäisiin tekoihin tai euromääriin ei oteta kantaa. Selvitykseen liittyy taulukot, joissa läpikäydään ympäristölainsäädännön kriminalisoinnit ja esitetään tarkastelumaiden hallinnollisia sanktioita koskevat teot ja osin myös maksut