Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistämässä terveydenhuollon ammattihenkilölain kokonaisuudistusta. Terveydenhuollon ammattihenkilölaissa säädetään myös terveydenhuollon ammattihenkilöiden täydennyskoulutuksesta. Tämä kirjallisuuskatsaus antaa tietoa terveydenhuollon ammattihenkilöiden täydennyskoulutuksen sääntelystä ja käytännöistä Euroopassa terveydenhuollon ammattihenkilölain kokonaisuudistuksen käyttöön.

Kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin Euroopan unionin jäsenmaiden ja EFTA-maiden terveydenhuollon täydennyskoulutusjärjestelmien toimivuutta. Kirjallisuuskatsaus kohdistui lääkäreihin, hammaslääkäreihin, apteekkialan ammattilaisiin, sairaanhoitajiin, ja kätilöihin. Tulosten mukaan EU- ja EFTA-maissa (n=31) terveydenhuollon ammattihenkilöiden täydennyskoulutusvelvoite vaihteli maittain ja ammattiryhmittäin, eikä yhtenäisiä rakenteita ollut käytössä. Täydennyskoulutus oli pakollista 28 EU-/EFTA-maassa ainakin yhdelle terveydenhuollon ammattihenkilöryhmälle. Myös vapaaehtoinen täydennyskoulutus toteutui 28 maassa ainakin yhdessä terveydenhuollon ammattihenkilöryhmässä. Kolmessa maassa täydennyskoulutus ei ollut pakollista yhdellekään terveydenhuollon ammattiryhmälle. Täydennyskoulutus oli yhteydessä ammatinharjoittamisoikeuden uudelleenlisensointiin, uudelleenrekisteröintiin tai revalidointiin 17 maassa, joissa oli käytössä pakollinen täydennyskoulutus. Mikäli henkilö ei noudattanut pakollista täydennyskoulutusvelvoitetta, seuraamuksena saattoi olla väliaikainen ammatinharjoittamisoikeuden menetys, nuhteet ja välitön ammatinharjoittamisoikeuden menetys. Muita mahdollisia seuraamuksia olivat esimerkiksi sakot, ansionmenetykset, ammatilliset rajoitukset, seuranta-aika tai ammattitaitoa arvioiva koe. Moniammatilliseen täydennyskoulutukseen osallistuivat eniten kätilöt ja vähiten sairaanhoitajat. Jokaisessa EU-/EFTA-maassa oli käytössä täydennyskoulutuksen akkreditointijärjestelmä ainakin yhdessä terveydenhuollon ammattiryhmässä, mutta akkreditointikäytännöissä oli merkittävää vaihtelua eri maiden ja ammattiryhmien välillä. Terveydenhuollon ammattihenkilöt rahoittivat tavallisimmin itse täydennyskoulutukseen osallistumisensa. Lähes yhtä usein rahoittajana oli työnantaja.