Polven ja lonkan tekonivelleikkaukset ovat tavallisimpia vaativia leikkauksia Suomessa. Hoito on osoitettu vaikuttavaksi ja kustannustehokkaaksi. Vuonna 2016 ensivaiheen leikkauksia tehtiin 21 797. Leikkausmäärät ovat kasvaneet nopeasti kaikissa ikäryhmissä. OECD-maiden vertailussa Suomessa tehdään tekonivelkirurgiaa runsaasti. Maassamme on suurta sisäistä vaihtelua leikkausmäärissä. Sen syy lienee leikkausindikaatioiden erilaisuus. Terveydenhuoltolaki ja sen asetukset keskittävät keinonivelleikkauksia vuoden 2018 aikana harvempiin sairaaloihin nykyisestä 50 julkisesta sairaalasta.

Selvityshenkilöt ovat laatineet ehdotuksen yhtenäisistä kansallisista perusteista lonkan ja polven tekonivelleikkauksille. Hoidon perusteet muodostuvat leikkaushoidon aiheesta (indikaatio) ja vasta-aiheesta (kontraindikaatio). Näiden molempien huomioiminen on keskeistä sekä potilasta terveyskeskuksista hoitoon ohjatessa, että hoitopäätöstä tehtäessä erikoissairaanhoidossa. Liitännäissairaudet huonontavat tekonivelleikkausten tuloksia. Tekonivelleikkaukseen tulevat potilaat tulee tunnistaa heidän liitännäissairauksiin liittyvän riskin suhteen. Riskiä tulee vähentää ennen leikkausta, ja niillä potilailla, joilla riski on erityksen korkea, leikkausta tulee siirtää todettujen sairauksien hoitamiseksi; tai kokonaan luopua leikkauksesta, mikäli riskiä pidetään korkeana suhteessa leikkauksella mahdollisesti saavutettavaan hyötyyn.

Valtakunnallinen rekisteri on paras ja luotettavin keino osoittaa tekonivelkirurgian volyymit sairaaloittain ja suhteuttaa ne alueen väestöpohjaan. Tekonivelrekisteriä tulee ponnekkaasti jatkokehittää siihen suuntaan, että siitä saataisiin myös kirurgisen hoidon laatuun ja vaikuttavuuteen liittyviä tietoja kansallisella tasolla vertailukelpoisesti.