Selvityksessä tarkastellaan syrjinnän vastaisen pedagogiikan keinoja ja käytäntöjä. Syrjinnän vastaisella pedagogiikalla tarkoitetaan selvityksessä niitä pedagogisia keinoja, joilla voidaan ehkäistä erilaisia syrjinnän muotoja. Opettajilla ja koululaitoksella on käytettävissään runsaasti tällaisia keinoja mutta tässä selvityksessä keskitytään oppimistilanteiden yhdenvertaisuuden lisäämiseen sekä ryhmienvälisiä suhteita edistämään pyrkiviin interventioihin. Näitä keinoja tarkastellaan kriittisesti tutkimuskirjallisuuden valossa ja pohditaan niiden soveltuvuutta eri syrjintäperusteilla tapahtuvan syrjinnän ehkäisemiseksi kouluissa. Rajaukseen on päädytty, koska tutkimukseen perustuvaa tietoa syrjinnän vastaisesta pedagogiikasta ja sen tehokkuudesta on suhteellisen vähän mutta sitä löytyy eniten nimenomaan oppimistilanteiden yhdenvertaisuuden lisäämisestä ja ryhmienvälisiä suhteita edistämään pyrkivistä interventioista. Muiden keinojen vaikutuksia ei ole juurikaan tutkittu. Vain tutkimus voi luoda riittävän tieteellisen pohjan, jonka perusteella voidaan kehittää koulun roolia syrjinnän ehkäisyssä ja syrjinnän vastaisen pedagogiikan keinojen hyödyntäjänä.

Interventioiden tieteellisen arvioinnin valossa tarkastellaan myös joukkoa sellaisia syrjinnän vastaisen pedagogiikan keinoja, joita käytetään Suomen kouluissa. Käytössä olevat keinot näyttäisivät tarkastelun perusteella painottavan tietoa ja valistusta ryhmienvälisen kontaktin sijaan. Pelkkä tiedon lisääminen ei kuitenkaan välttämättä vähennä ennakkoluuloja ja esitetty tieto saattaa pahimmassa tapauksessa jopa kääntyä tarkoitustaan vastaan vahvistaen ja uusintaen olemassa olevia stereotypioita. Tietoa ja valistusta tarjoavia interventioita hyödynnettäessä onkin tärkeää huomioida niihin liittyvät haasteet. Kontaktiin perustuvien interventioiden on todettu parantavan ryhmienvälisiä suhteita, mutta kontaktia ei käytössä olevissa keinoissa juuri hyödynnetty. Kontaktiin perustuvia interventioita olisikin aihetta kehitellä ja hyödyntää nykyistä enemmän myös suomalaisissa kouluissa. Kehittelyssä ja hyödyntämisessä tulee kuitenkin huomioida kontaktiin perustuviin interventioihin liittyvät rajoitukset ja haasteet, esimerkiksi sitä, etteivät ne aina sovellu näkymättömiksi jäävien syrjintäperusteiden kohdalla. Kontaktin onnistumisen kannalta on lisäksi tärkeää, että sekä tovereilta että koulun henkilökunnalta saatu normatiivinen vaikutus edistää myönteisten ryhmäsuhteiden muodostumista.

Oppimistilanteiden yhdenvertaisuutta voidaan edistää myös varsin pienillä teoilla. Esimerkiksi vähemmistöjen näkyvyyden lisääminen oppimateriaaleissa olisi yksinkertainen yhdenvertaisuutta lisäävä interventio. Myös syrjinnän vastaisen pedagogiikan keinojen huolelliseen suunnitteluun ja luotettavaan arviointiin tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Suunnitteluvaiheessa on tärkeää pohtia muun muassa sitä, kenelle keino on suunnattu, missä ympäristössä, mikä on ryhmienvälisten suhteiden historia ja nykytila, mitä halutaan käsitellä ja mihin tällä pyritään. Vaikutusten selvittämiseksi keinoja tulisi arvioida tieteellisin menetelmin. Syrjinnän vastaisen pedagogiikan keinoja olisikin tärkeää tutkia lisää ja myös suomalaisessa kouluympäristössä. On kuitenkin muistettava, ettei mikään syrjinnän vastaisen pedagogiikan keino ole tehokas sinällään, vaan sen tekevät tehokkaaksi keinon hyödyntäjät. Opettajien koulutuksen merkitys on hyvien ryhmienvälisten suhteiden kannalta keskeistä. Olisi lisäksi tärkeää, että koulun normit tukisivat sekä syrjinnän vastaisen pedagogiikan keinojen suunnittelua ja käyttöä että syrjinnän seurantaa.