Naisten ja miesten palkkaero supistuu huomattavan hitaasti. Vaikka Suomessa on ollut kolmikantainen samapalkkaohjelma jo vuodesta 2006, on keskimääräinen palkkaero edelleen yli 16 %. Samapalkkaisuuden jouduttamiseksi on siis pohdittava uusia keinoja, joista yksi on palkka-avoimuuden ja palkkauksen läpinäkyvyyden lisääminen. Se voi edesauttaa sekä tasa-arvon edistämistä että palkkasyrjinnän havaitsemista ja siihen puuttumista.

Suomi on sitoutunut sama palkka samasta ja samanarvoisesta työstä -periaatteeseen kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Samapalkkaperiaate on tärkeä lähtökohta myös EU:n sääntelyssä. Unionin lainsäädäntö edellyttää tehokasta toimeenpanoa ja riittäviä oikeussuojakeinoja, ja voidaan aiheellisesti kysyä, täyttääkö Suomen tasa-arvolainsäädäntö EU-oikeuden velvoitteet tässä suhteessa. Palkka-avoimuuden lisäämisessä on toisaalta huomioitava myös yksityisyyden ja henkilötietojen suoja, joita koskeva EU-sääntely on juuri uudistunut tietosuoja-asetuksen myötä.

Palkka-avoimuutta voidaan kehittää lainsäädäntöteitse, työmarkkinaosapuolten toimin sekä työpaikkakohtaisesti. Lainsäädännölliset toimet ovat kuitenkin ensisijaisia, koska ne koskevat myös kollektiivisopimusten ulkopuolelle jäävää osaa työmarkkinoita. Tietosuojan turvaamisen kannaltakin lakisääteinen malli on ensisijainen. Uudenlaisen sääntelyn malleja voidaan hakea myös ulkomailta, kuten Islannin samapalkkastandardista ja Iso-Britannian palkkaraportoinnista.