Raportissa selvitetään, ovatko terveydenhuoltolain ja sen asetusten työnjakoa ja kiireellistä hoitoa koskevat säädösmuutokset vaikuttaneet sairaaloiden lääkäreiden rekrytointiin. Kun erikoislääkäri hakeutuu työpaikkaan, merkittäviä tekijöitä ovat työnantajan lisäksi ammattitovereiden näkemykset ja arvostukset. Selvityksen mukaan yliopistosairaanhoitopiireissä oli virkoja täyttämättä vähän. Muissa laajan päivystyksen sairaaloissa vaje oli noin 10 % ja ei-laajan päivystyksen keskussairaaloissa yli 12 %. Päivystyksessä tarvittavien erikoisalojen rekrytointitilanne näytti huononevan vuosina 2016 - 2017 vuodesta 2015, mutta vuonna 2018 trendi ei enää jatkunut. Haastateltavat arvioivat, että ei-laajan päivystyksen sairaanhoitopiireissä työnantajan imago tuntui heikentyvän säädösvalmistelun ja siihen liittyvän julkisen keskustelun aikana. Sairaanhoitopiirit, jotka joutuivat eniten median huomion kohteeksi, myös kärsivät eniten. Rekrytointi maan harvimmin asutuille alueille ja kaksikielisille alueille oli jo aiemmin koettu haastavaksi. Suurin kysymys erikoislääkäripulassa ei ole valmistuvien erikoislääkärien määrä, vaan heidän sijoittumisensa. Selvityshenkilö esittää, että rajaa yliopistollisen sairaanhoitopiirin ja muiden sairaanhoitopiirien välillä on häivytettävä. Erityisvastuualueen sairaanhoitopiirien tulisi toimia yhtenäisenä henkilöstön rekrytoijana. Yliopistollisen sairaalan ja yliopiston välistä yhteistoimintaa erikoislääkärikoulutuksessa tulisi tiivistää. Lopputavoitteena tulisi olla, että yliopistollista sairaalaa ylläpitävät sairaanhoitopiirit vastaavat erikoislääkärien saatavuudesta.