Yhteiskunnallisilla instituutioilla on oma jatkuvuutensa. Kun järjestelmä on luotu, sillä on taipumus omaleimaisesti jatkaa olemassaoloaan ja ehdollistaa myöhempiä poliittisia valintoja. Instituutiot muokkaavat yhteiskunnallisten toimijoiden havaintoja, näkemyksiä ja toimintalinjoja. Poikkeuksellisessa tilanteessa institutionaalinen jäykkyys sulaa, järjestelmää voidaan muokata, antaa sille uusi suunta, jopa kumota se ja rakentaa uutta tilalle. Tilanteita, jotka mahdollistavat uusia ratkaisuja, ovat esimerkiksi sodat, suuret lamat, luonnonkatastrofit ja pandemiat. Poikkeukselliset olot avaavat mahdollisuuksien ikkunoita suurille muutoksille.

Tässä historiallisessa katsauksessa tarkastellaan, miten poikkeukselliset olot ovat vaikuttaneet sosiaalipolitiikan kehitykseen niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Esitys lähtee liikkeelle katsauksella sotien vaikutuksiin. Sodat ovat kylväneet tuhoa mutta ne ovat myös pakottaneet kehittämään sosiaalipolitiikkaa. Seuraavassa jaksossa pohditaan talouskriisien vaikutuksia ja "luovaa tuhoa". Myös pandemian mittasuhteisiin kasvaneet kulkutaudit luovat pohjaa muutoksille. Ne paljastavat yhteiskunnan murtumakohtia ja sosiaaliturvan aukkopaikkoja. Toiseksi viimeinen jakso hahmottaa yhteiskunnallisia muutostrendejä ja muutosten mahdollisia sosiaalipoliittisia haasteita. Viimeisessä jaksossa käsitellään eri asteisten uudistusten mahdollisuutta sosiaaliturvauudistuksessa.