Hankkeen tavoitteena on ollut selvittää, millä tiedoilla, toimintamalleilla ja rakenteilla sosiaalista hyvinvointia edistetään kunnissa ja maakunnissa. Hankkeen tulosten avulla annetaan toimintasuosituksia päätöksenteon tueksi sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen ja seuraamiseen eri väestöryhmissä.

Tutkimuksessa tehdyn systemaattisen kirjallisuuskatsauksen perustella voidaan havaita, että sosiaalinen hyvinvointi on määritelty eri tutkimuksissa monenlaisilla tavoilla, yleisimmin yksilön suhtautumisella ympäröivään yhteiskunnan toimintaan ja omaan rooliinsa yhteiskunnassa.

Tutkimuksen mukaan näyttäisi siltä, ettei sosiaalinen hyvinvointi selity alueellisesti materiaalisen tai koetun hyvinvoinnin tai koetun terveydentilan kautta. Sosiaalista hyvinvointia on paljon alueilla, joissa materiaalista hyvinvointia on vähemmän.

Hyvinvointikertomusten dokumenttianalyysissa havaittiin, että terveyteen liittyvät asiat ovat hyvinvointikertomuksissa usein ensisijaisia koettuun hyvinvointiin ja sosiaaliseen hyvinvointiin verrattuna. Kunnilta ja maakunnilta puuttuu laadukkaita ja ajantasaisia sosiaalisen hyvinvoinnin indikaattoreita. Tarve sosiaalisen hyvinvoinnin tutkimukselle ja niistä johdetuille indikaattoreille on suuri.

Sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen on monimutkainen haaste, jossa kuntien, sote-kuntayhtymien ja maakuntien yhteistyön tarve korostuu. Sosiaalisen hyvinvoinnin kehittämiseksi tarvitaan riittävästi tietopohjaa, avoimia yhdyspintoja, tieto-osaamista sekä taitoa kokonaisuuden johtamiseen.