Perinnemaisemat koostuvat pitkään jatkuneen perinteisen karjatalouden muovaamista luontotyypeistä eli perinnebiotoopeista ja niihin liittyvistä rakenteista. Valtakunnallisessa perinnemaisemien kartoituksessa (1991-1998) löydettiin arvokkaita kohteita 18 640 hehtaaria. Viime vuosisadan aikana tapahtuneet muutokset maataloudessa ovat radikaalisti vähentäneet näiden alueiden käyttöä tai käyttö on muuttunut ravinteita poistavasta niitä lisäävän suuntaan: hoitamattomat niityt ja hakamaat umpeutuvat nopeaa tahtia ja laitumet rehevöityvät. Tämä on johtanut niillä esiintyvien luontotyyppien ja lajiston harvinaistumiseen ja uhanalaistumiseen. Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tulee pikaisesti lisätä hyvin hoidettujen perinnemaisemien määrää ja alaa. Perinnemaisemien hoitotyöryhmä asetti vuonna 2000 tavoitteeksi, että Suomessa tulisi olla perinnemaisemia hoidon piirissä 60 000 hehtaaria vuoteen 2010 mennessä.

Alueelliset ympäristökeskukset ovat laatineet perinnebiotooppien alueellisia hoito-ohjelmia hoidon resurssien suuntaamiseksi arvokkaimpiin ja kiireellisimpiin kohteisiin. Ohjelmien yhteydessä on selvitetty alueen perinnemaisemien nykytila sekä priorisoitu kohteiden hoitotarve. Tämän valtakunnallisen koosteen tarkoitus on yhdistää alueellisten hoito-ohjelmien tiedot katsaukseksi maan perinnebiotooppien hoitotilanteesta, arvioida hoidon järjestämisen ongelmia, sekä nostaa esille ympäristöhallinnon tavoitteet perinnebiotooppien hoidolle ja siinä tarvittavat resurssit lähivuosina. Jotta hoitotavoitteeseen päästään, on vähenevien aktiivitilojen rinnalle saatava muita toimijoita niin rahoituksen kuin itse hoitotyönkin suhteen.