Kielilain (423/2003) 25 §:ssä säädetään yksityisten kielellisestä palveluvelvollisuudesta. Oikeusministeriö on selvityksen tilatessaan pyytänyt selvittämään, onko säännöksessä epätarkkuuksia tai ongelmakohtia, sekä yksityiskohtaisten kysymysten kautta pykälän asettamia vaatimuksia viranomaisille.

Selvityksessä todetaan, että kielilain 25 § vaikuttaa muotoilultaan toimivalta, vaikka se rinnastaessaan kaikki julkisia hallintotehtäviä hoitavat tahot viranomaisiin saattaisi vaatia joitakin täsmennyksiä. Kielilain viranomaisvelvoitteet kohdistuvat kaikkiin julkisia hallintotehtäviä hoitaviin yksityisiin suoraan 25 §:n ensimmäisen virkkeen perusteella. Toinen virke velvoittaa ostopalveluja käyttävän viranomaisen varmistumaan siitä, että kielilain velvoitteet tulevat huomioon otetuiksi. Kielilain 25 §:n velvoitteiden valvonta tapahtuu ensimmäisen virkkeen osalta ylimmille laillisuusvalvojille tehtyjen kanteluiden kautta. Toisen virkkeen osalta useat toimeksiannot kohdistuvat sosiaali- ja terveyspalveluihin, jolloin aluehallintovirastojen rooli lupa- ja valvontaviranomaisena tulee keskeiseksi. Kolmannen virkkeen kohdalla kyse on tukitehtävistä, joista osaa voidaan kuitenkin pitää julkisina tehtävinä ja täten ylimpien laillisuusvalvojien valvontavaltaan kuuluvina. Kokonaiskuvan saamiseksi kielilain mukaisesta palvelusisällöstä yksi keino voisi olla kehittää yhdenvertaisuussuunnitelmia.