Katsauksen tavoitteena oli tunnistaa yksilö-, työpaikka- ja yhteiskuntatason työkyvyttömyyttä ehkäiseviä ja varhaisen työkyvyn tuen toimenpiteitä sekä selvittää, miten niiden vaikutuksia on mitattu ja mitä vaikutuksista tiedetään.

Tutkimuksissa työkykyä arvioitiin useimmiten työkyvyttömyyden, sairauden tai oirehtimisen näkökulmista. Eniten tutkimusta oli yksilötason toimenpiteistä. Vahvinta näyttöä löytyi elintapainterventioiden, yksilölähtöisen stressinhallinnan, korvaavan työn mallin ja työn muokkauksen, osasairauspäivärahan ja yksilöpsykoterapian myönteisistä vaikutuksista. Kohtuullista näyttöä löytyi työuravalmennuksen, työkykykoordinaattoritoiminnan, psykososiaalisen työympäristön ja fyysisen ergonomian kehittämisen myönteisistä vaikutuksista. Erilaisten toimenpiteiden yhdistäminen todettiin usein vaikuttavaksi. Elintapainterventiot, yksilölähtöinen stressinhallinta, fyysisen ergonomian kehittäminen ja osasairauspäiväraha sekä jotkut psykoterapiamuodot voivat tuottaa myönteisiä kustannusvaikutuksia.

Näytön puuttuminen ei tarkoita vaikutusten puuttumista. Lisää tutkimusta tarvitaan työyhteisö- ja yhteiskuntatason toimenpiteistä, työkykyjohtamisen kokonaisuuden, työelämän joustojen ja sairauspoissaolojen omailmoituskäytäntöjen vaikuttavuudesta.