Selvityksessä on arvioitu seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskevan rikossäännöksen soveltamiskäytäntöä. Selvityksessä perehdytään säännöksen sisältöön ja sen ongelmakohtiin. Selvityksessä on myös arvioitu säännöksen soveltamiseen liittyvien viranomaisprosessien toimivuutta. Keskeisenä havaintona on, että seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskeva säännös on perusratkaisultaan toimiva, mutta säännöksen soveltamiskäytäntö ei ole täysin johdonmukaista. Säännöksen soveltamisalan täsmentäminen oikeuskäytännössä olisi tarpeen. Säännöksen rangaistusasteikko ei vastaa säännöksessä rangaistavaksi säädetyn teon hyväksikäyttöluonnetta. Säännöstä koskevien asioiden etenemiseen rikosprosessissa tulee kiinnittää aiempaa enemmän huomiota, minkä lisäksi tiettyjä asianomistajan asemaa parantavia muutoksia olisi tehtävä oikeudenkäymiskaareen ja vahingonkorvauslakiin.