Katsaus sisältää tietoa nanomateriaalien käytöstä, turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä, sääntelystä, sekä tutkimuksesta Suomessa. Nanomateriaaleissa vähintään yksi niiden ulottuvuus on välillä 1–100 nanometriä. Aineella voi nanokoossa olla kemiallisia, fysikaalisia, sähköisiä ja mekaanisia erityisominaisuuksia. Nanoteknologiaa käytetään tuotteiden ominaisuuksien parantamiseen. Teollisesti tuotettuja nanomateriaaleja käytetään lähes kaikilla teollisuuden aloilla. Ihmistoiminnan seurauksena syntyy myös tahattomasti poltto- ja prosessiperäisiä nanohiukkasia. Nanomateriaalien terveydelle tai ympäristölle aiheuttamia vaikutuksia ei vielä täysin tunneta. Terveys- ja ympäristöriskien arviointi perustuu tietoihin nanomateriaalien vaaraominaisuuksista ja altistumistasoista. Teollisesti tuotetuille nanomateriaaleille on mahdollista altistua valmistuksessa ja käytössä. Altistuminen kuluttajatuotteista on pääsääntöisesti vähäistä. Nanomateriaalien sääntelyssä sovelletaan EU- ja kansallisia säädöksiä, jotka koskevat kemikaaleja, elintarvikkeita tai lääkkeitä. Lisäksi EU:ssa on sektorikohtaisia säädöksiä nanomateriaalien turvalliselle käytölle. Euroopan komissio rahoittaa yhä enemmän nanomateriaalien turvallisuuteen liittyvää tutkimista. Suomen yliopistoissa ja valtion tutkimuslaitoksissa tehdään ansiokasta nanomateriaaleja koskevaa materiaali- ja turvallisuustutkimusta.