Selvityksen tarkoituksena oli arvioida valtion maksamien, erikoislääkäri (EL)- ja erikoishammaslääkärikoulutuksien (EHL) koulutuskorvauksia. Selvitys tehtiin tutustumalla koulutuksien vaatimuksiin, kansainväliseen ja kotimaiseen kirjallisuuteen, aikaisimpiin raportteihin, lakipykäliin sekä haastattelemalla koulutukseen liittyviä henkilöitä mm palvelujärjestelmästä, AVI:sta sekä yliopistoista.

Selvityksessä kuvataan erikoistumiskoulutuksen kustannuksia ja painotetaan, että koulutuskorvaukset ovat jääneet merkittävästi jälkeen koulutuksen aiheuttamista todellisista kustannuksista. Selvityksessä esitetään myös arvioita siitä, miten EL- ja EHL-pula-aloja voisi koulutuskorvauksia kohdentamalla tukea. Lisäksi on esitetty erilaisia malleja koulutuskorvauksien kehittämisestä, esimerkiksi korvauksien tulisi olla läpinäkyvää ja koulutuskorvauksien käyttöä pitäisi voida valvoa. Yksinkertaisimmin tämä olisi mahdollista tukemalla paremmin yliopistoja, jolloin yliopistot voisivat tukea ja valvoa erikoistumiskoulutusta tehokkaammin myös palvelujärjestelmässä.

Valtakunnallinen, sähköinen seurantajärjestelmä ehkäisisi koulutuskorvausten epätarkoituksenmukaisen käytön ja mahdollistaisi myös koulutuskorvausten kohdentamisen niille toimipaikoille, jotka laadukkaasti toimivat erikoistumiskoulutuksessa.