Nuorten mielenterveyspalvelujen kasvanut kysyntä sekä nuorten päihdekuolemien lisääntyminen nostavat esiin kysymyksen sosiaalihuollon mahdollisuuksista ja kyvyistä toimia nuorten tukena. Sosiaalihuollossa on käytössä useita hyväksi koettuja menetelmiä, joiden keskiössä on kohtaaminen nuoren kanssa. Onnistunut kohtaaminen koostuu kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta, kyvystä vaikuttaa saadun tuen muotoihin ja mahdollisuudesta saada uusia näkökulmia vaikeisiin tilanteisiin. Sosiaalihuollon työmenetelmien käyttö on kuitenkin osin sattumanvaraista ja epäjohdonmukaista. Sopivien menetelmien valintaa, käyttöönottoa, ylläpitoa ja vaikuttavaa hyödyntämistä helpottaisi valtakunnallinen koordinaatio. Nuorten kohtaaminen kokonaisvaltaisesti ja erilaisten yhteen kietoutuvien ongelmien käsittely edellyttävät sosiaalihuollon sisäisen yhteistyön parantamista esimerkiksi tuomalla palveluja fyysisesti yhteen. Kuntien ja järjestöjen tarjoamat palvelut voivat muodostaa toimivan työnjaon nuoren auttamisessa. Yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollon välillä on merkittäviä puutteita, joita voidaan korjata muun muassa perustamalla suoria yhteydenottolinjoja ja parantamalla verkostoyhteistyön koordinaatiota sekä fyysisissä että digitaalisissa ympäristöissä. Nuorten palveluissa on huomioitava myös matala kynnys, joka tulee ymmärtää laajasti ja arvioida palvelukohtaisesti.