Tutkimuksella selvitettiin 1) lähisuhdeväkivallan sovittelun yleisiä piirteitä sekä 2) osapuolten kokemuksia sovitteluprosessista ja sen vaikutuksista. Aineistoina olivat SOPU-tietokanta sekä sovittelun osapuolten haastattelut ja kysely.

Sovitteluprosessi toimi pääsääntöisesti hyvin. Suurin osa haastatteluun tai kyselyyn vastanneista oli ollut erittäin motivoitunut ja saanut hyvin tietoa sovittelusta, eikä kukaan ollut kokenut painostusta osallistumiseen. SOPU-aineisto osoittaa, että mahdollisuutta kieltäytyä tai keskeyttää sovittelu käytetään. Lähes kaikki kokivat tapaamiset hyödyllisiksi, sovittelijat taitaviksi ja saivat näkemyksensä kuulluksi. Lähes kaikki pitivät hyvänä, että tapaustaan soviteltiin ja suosittelisivat sovittelua. Lopputulokseen oltiin tyytyväisiä ja sitä pidettiin oikeudenmukaisena. Sovittelusta saatiin välineitä väkivallan ehkäisyyn ja väkivalta oli lakannut tai vähentynyt suhteessa.

Aineistossa oli myös joitain sovitteluun tyytymättömiä ja lopputuloksen epäoikeudenmukaiseksi kokevia. He kokivat puutteita sovittelijoiden kyvyssä ohjata prosessia tai toisen osapuolen vastuunotossa.

Sovittelua tulisi kehittää koulutuksen avulla siten, että pystyttäisiin aiempaa paremmin huomioimaan eri tapausten luonne ja väkivallan moninaisuus. Sovittelusopimusten hyödyntämistä, sovittelun vaikutusten seurantaa sekä sovittelun yhteyttä tukipalveluihin tulisi vahvistaa.