Työryhmän tehtävänä oli tehdä ehdotukset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelu- ja rahoitusjärjestelmän sekä eri osapuolten yhteistyön ja työnjaon kehittämiseksi sekä arvioida lainsäädännön kehittämistarpeet.

Hoidon järjestämistä vaikeuttaa erityisesti palvelujärjestelmän hajanaisuus sekä osaamiseen, asenteisiin ja voimavaroihin liittyvät puutteet. Vaikea-asteisen huumeriippuvuuden hoidossa ensisijainen tavoite ei ole päihteettömyys, vaan päihteiden käytön vähentäminen ja siihen liittyvien terveydellisten, sosiaalisten ja muiden haittojen ehkäisy, vähentäminen ja hoito. Onnistunut huumeriippuvaisen hoito edellyttää yksilöllistä, pitkäjänteistä, monipuolista ja systemaattista hoitokokonaisuutta, johon sekä hoidettava että palvelujärjestelmä sitoutuvat. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan vielä merkittäviä toimintatapoihin, osaamiseen, asenteisiin, voimavaroihin sekä lainsäädäntöön liittyviä muutoksia.

Työryhmä suosittaa kunnille erityisen huumausaineiden ongelmakäyttäjien hoitostrategian laatimista ja vaikeasti huumeriippuvaisille palveluohjaajan nimeämistä. Kiireellisimpiä toimenpiteitä ovat opioidiriippuvaisten lääkkeellisten ja muiden hoitojen tarjonnan laajentaminen kysyntää vastaavaksi lisäämällä hoitojen aloituksia ja ohjaamalla hoitoja toteutettavaksi kuntien perusterveydenhuollon ja päihdehuollon erityispalvelujen pisteisiin. Haittojen vähentämistoimintaa on myös lisättävä selvästi ja aloitettava opioidiriippuvaisten ylläpitohoitoja. Työryhmä ehdottaa perustettavaksi yhteistyöelintä seuraamaan ja kehittämään huumeiden ongelmakäyttäjien ja erityisesti opioidiriippuvaisten hoitoja sekä koordinoimaan huumeriippuvuutta koskevaa koulutusta.

Työryhmä esittää tarpeenmukaisen hoidon järjestämiseen osoitettavaksi valtion lisärahoitusta 50 miljoonaa markkaa vuodessa seuraavien 5 – 10 vuoden ajan. Tämä edellyttää kunnilta 150 miljoonan markan vuotuisia lisävoimavaroja.

Työryhmä ehdottaa päihdehuoltolakia muutettavaksi siten, että kunnat velvoitetaan huolehtimaan siitä, että päihdehuollon palveluista ja toimenpiteistä muodostuu toiminnallinen kokonaisuus. Terveysvaaran perusteella annettavan tahdosta riippumattoman hoidon kestoa pidennetään nykyisestä viidestä enintään kahteenkymmeneen vuorokauteen, ja lääkäri velvoitetaan arvioimaan onko kyseisen hoidon tarvetta olemassa. Väkivaltaisuuden perusteella annettavan tahdosta riippumattoman hoidon enimmäispituutta lyhennetään nykyisestä kolmestakymmenestä kahteenkymmeneen vuorokauteen. Sosiaali- ja terveysministeriö voisi antaa asetuksella hoitoa koskevia tarkempia määräyksiä.