Tämä opas on tarkoitettu ensisijaisesti kokeilujen tukijoille julkisella sektorilla. Tukijat ovat keskeisessä roolissa kokeilujen käynnistämisessä, rahoittamisessa, sparraamisessa sekä tulosten hyödyntämisessä ja jakamisessa. Oppaassa perehdytään erilaisiin kokeilemisen tukemisen muotoihin, jotka on jaettu neljään teemaan. Selvityksen tarkoituksena oli arvioida käytettävissä olevan tiedon pohjalta koulutus-EVO:n nykyinen käyttö ja maksukäytännöt sekä, jos on tarpeellista, tehdä koulutus-EVO:a koskeviin säännöksiin tarkistusehdotukset. Koulutus-EVO:n käyttöä selvitettiin yliopistollisille sairaaloille, muille sairaaloille ja terveyskeskuksille tehdyillä kyselyillä. Maksukäytännöt selvitettiin lääninhallituksilta. Lisäksi kysyttiin koulutus-EVO:n käyttöön liittyvistä ongelmista terveydenhuollon toimintayksiköiltä sekä tärkeimmiltä muilta sidosryhmiltä.

Selvityksistä kävi ilmi, että myönnetyn koulutus-EVO:n ei missään terveydenhuollon toimintayksikössä katsottu korvaavan koulutuksesta aiheutuneita kustannuksia. Toisaalta koulutuksen aiheuttamista kustannuksista ei ollut yhteneväistä ja tarkkaa tietoa. Peruskoulutukseen ja erikoistumiskoulutukseen käytetty osuus vaihteli eri sairaaloissa, samoin vaihtelivat korvauksen kohteet. Huomattava osa koulutus-EVO:sta käytettiin palkka-kustannuksiin. Näyttää siltä, että EVO:n käyttöperiaatteet ovat yhtenäistyneet, mutta edelleenkin EVO-korvauksille toivotaan jonkinlaista ”korvamerkintää” ja käytön läpinäkyvyyden parantamista. Kaiken kaikkiaan koulutus-EVO:n määräytymisperusteisiin ja käyttöön oltiin varsin tyytyväisiä.

Selvityshenkilöt eivät todenneet koulutus-EVO:n käytössä tai maksukäytännöissä suuria ongelmia. Yliopistollisten sairaaloiden tutkintoperusteinen ja muiden terveydenhuollon toimintayksiköiden koulutuskuukausiperusteinen korvausjärjestelmä todettiin toimivaksi. Selvityksessä esitetään kuitenkin harkittavaksi yleislääketieteen erikoistumiskoulutuksen ottamista tutkintoperusteella korvattavaksi. Peruskoulutuksessa korvausperusteena esitetään käytettäväksi tutkintojen ja koulutuksen aloittaneiden keskiarvoa. Eräisiin sopimuskäytäntöihin esitetään tarkistuksia. Selvityshenkilöt eivät esitä EVO-korvausperusteita määrättäessä erilaista painotusta eri erikoisaloille eivätkä myöskään alueellista painotusta. Alueellisten neuvottelukuntien roolia tulisi selkeyttää. Koulutuksen aiheuttamat kustannukset tulisi selvittää ja sitoa korvaustaso koulutuksen volyymiin ja kustannusindeksiin. Lääninhallitusten maksatuskäytäntöjen yksinkertaistamiseksi esitetään siirtymistä toimintayksikkökohtaiseen korvaukseen ja luopumista koulutettavakohtaisesta korvauksesta.