Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmän selvitti sairaanhoitajan rajatun lääkkeenmääräämisen sekä optikon ja itsenäisenä ammatinharjoittajana toimivan suuhygienistin pro auctore -lääkkeenmääräämisen ja niiden edellyttämän koulutuksen toteutumista ja arvioi kehittämistarpeita. Selvityksen tekeminen perustuu valtioneuvoston asetukseen (1089/2010). Työryhmä kokosi aineiston kyselyjen, tilastotietojen, sairaanhoitajan lääkemääräysten auditoinnin ja työajan seurannan, erillisten selvitysten sekä kuulemistilaisuuksien avulla. Raportti antaa uutta tietoa lääkkeenmääräämiskoulutuksessa saadusta osaamisesta, rajatun lääkkeenmääräämisen turvallisuudesta sekä työnjaon kehittämisen vaikutuksista palveluiden joustavaan järjestämiseen, hoitoon pääsyyn ja kustannussäästöihin. Työryhmä tekee ehdotukset (1) toimintayksiköille sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisen toimenpanosta, tukemisesta, seurannasta ja omavalvonnasta, (2) sosiaali- ja terveysministeriölle säädösmuutosten valmistelemisesta ja lisäkoulutuksen rahoitusmahdollisuuksien selvittämisestä sekä (3) korkeakouluille koulutuksen kehittämisestä. Työryhmä ehdottaa julkisista sosiaali- ja terveyspalveluista järjestämisvastuussa oleville tahoilla mahdollisuutta ottaa sairaanhoitajan lääkkeenmäärääminen käyttöön erikoissairaanhoidossa ja ostopalveluissa, jotka yksityinen terveydenhuolto tuottaa julkisista terveyspalveluista järjestämisvastuussa olevalle taholle. Tällä hetkellä sairaanhoitajan lääkkeenmäärääminen on mahdollista terveyskeskuksissa ja yhteispäivystyksissä. Sairaanhoitajan kansalliseen lääkelistaan ehdotetaan lisättäväksi lääkkeitä, joita tarvitaan sairaanhoitajan vastaanotolle ohjattavien potilaiden hoidossa. Työryhmä ehdottaa myös joustavampia opintopolkuja lääkkeenmääräämiskoulutukseen. Työryhmän ehdotukset toteuttavat osaltaan pääministeri Sipilän hallitusohjelman tavoitteita rationaalisen lääkehoidon toimeenpanosta sekä kuntien kustannusten karsimisesta joustavoittamalla näkee, että toiminnan kehittäminen ehdotusten mukaisesti parantaa potilaan hoitoon pääsyä, nopeuttaa hoidon aloittamista ja tukee potilaiden itsehoitoa sekä edistää järkevää ja kustannustehokasta työnjakoa eri ammattiryhmien välillä.