Kulttuuritapahtumien sääntely-ympäristö on yksi taide- ja kulttuuripolitiikan kehittämisen osa-alue. Opetus- ja kulttuuriministeriön 15.10.2015 asettama työryhmä on kartoittanut toimeksiantonsa mukaisesti erillisselvityksenä sääntelyn purkamisen tarvetta ja ongelmakohtia.

Tällä hetkellä tapahtumien järjestämiseen liittyy useita lakeja ja määräyksiä. Lupia haetaan useilta eri viranomaisilta. Tässä selvityksessä on tarkasteltu keskeistä sääntelyä, joka liittyy turvallisuuteen, terveyden- ja ympäristönsuojeluun, alkoholi- ja elintarvikelupiin sekä talkootyöhön ja muuhun vapaaehtoistoimintaan.

Selvityksen mukaan tapahtumien järjestäjät kokevat sääntelyn monelta osin melko toimivaksi. Kehittämistarpeet koskevat muun muassa järjestyksenvalvontaa, pelastussuunnitelman laatimista, elintarvikkeiden tilapäistä myyntiä, melulupia ja alkoholin anniskelua koskevaa sääntelyä.

Yhtenä tärkeänä erityiskysymyksenä selvitystyössä on noussut esiin talkootyön ja muun vapaaehtoistoiminnan puitteiden turvaaminen. Kulttuuritapahtumien näkökulmasta on huolestuttavaa, että verolainsäädäntöä on joissakin tapauksissa tulkittu siten, että vapaaehtoistyö katsotaan veronalaiseksi toiminnaksi. Lisäksi joissakin yksittäistapauksissa talkootyöhön osallistuminen on katsottu toiminnaksi, joka estää työttömyysetuuden maksamisen.

Esiin tuodut ongelmat koskevat paljolti säännösten soveltamista, hallintokulttuuria, lupa-prosesseja ja -maksuja. Sääntely antaa suhteellisen paljon tilaa säännösten soveltamiseen liittyvälle tarkoituksenmukaisuusharkinnalle. Sääntelyn soveltamista kehystävät hallintomenettelyn muotovaatimukset, kuten erilaiset määräajat ovat usein tapahtumien järjestäjille haastavia. Lupaprosessit ovat työläitä niin tapahtumien järjestäjille kuin viranomaisille.

Erityyppiset tapahtumat kokevat sääntelyn eri tavoin. Pienimuotoiset kokevat sen vaikeaksi. Suurille se on usein osa liiketoimintariskien hallintaa. Uudet, spontaanisti syntyvät, ns. some-tapahtumat näyttävät istuvan huonosti lupakeskeiseen hallintokulttuuriin.

Selvityksessä ei ollut mahdollista ottaa kantaa missä laajuudessa sääntelyä olisi kevennettävä tai purettava. Ainakin osa ongelmista on ratkaistavissa vahvistamalla osaamista, parantamalla viranomaisten keskinäistä yhteistyötä, yksinkertaistamalla käytänteitä viranomaisten nykyisen toimivallan puitteissa ja etsimällä uusia vaihtoehtoisia menettelytapoja. Selvityksen aikana on käynyt ilmi, että useiden tapahtumien ja viranomaisten välille on jo nykyisellään syntynyt hyvä keskusteluyhteys, jonka avulla on löydetty keinoja mitoittaa viranomaistoiminta tapahtuman tarpeita vastaavaksi.