Koulunkäynnin ja oppimisen tukea koskeva lakikokonaisuus (laki perusopetuslain muuttamisesta 642/2010) hyväksyttiin 24.6.2010. Laki astui voimaan 1.1.2011, oppilashuoltoon ja tietosuojaan liittyviä säännöksiä sovellettiin kuitenkin jo 1.8.2010 alkaen. Taustalla oli mm. opetusministeriön Erityisopetuksen strategia (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:47), mikä sisälsi 17 opetuksen ja oppimisen tukeen liittyvää kehittämisehdotusta.

Lakimuutosten tavoitteena oli vahvistaa esi- ja perusopetuksen oppilaan oikeutta saada oppimisen ja koulunkäynnin tukea riittävän varhain ja joustavasti opetuksen yhteydessä, lisätä tuen suunnitelmallisuutta ja tehostaa tukitoimia sekä moniammatillista yhteistyötä. Tavoitteena oli myös muuttaa tuen tarjontaan liittyvää prosessia ja tehdä siitä läpinäkyvämpi. Eduskunta edellytti hallituksen seuraavan oppilaan oikeuden toteutumista saada hänen tarvitsemaansa tukea, lain muutosten johdosta syntyvien lisärahoitustarpeiden huomioonottamista sekä antavan näistä selvityksen vuoden 2013 loppuun mennessä.

Kunnat ovat edistyneet perusopetuslain muutosten tavoitteiden mukaisesti, mutta kuntakohtaiset erot kolmiportaisen tuen toimeenpanossa ovat huomattavia. Erityistä tukea saavien oppilaiden määrä on kääntynyt laskuun tehostettua tukea saavien oppilaiden osuuden kasvaessa.

Uudistuksia pidetään tarpeellisena. Rehtorien näkemykset ovat pääosin positiivisia. Opetussuunnitelmat on päivitetty lainmukaisiksi ja tukijärjestelyt ovat uudistuneet hyvään suuntaan. Perusopetuslain ja opetussuunnitelman muutoksiin liittyvä täydennyskoulutus on toteutunut hyvin. Tuen suunnitteluaikaa koulussa on varattu liian vähän. Tukiopetuksen resursointi koetaan riittäväksi, mutta osa-aikaisen erityisopetuksen tarve ja resurssit eivät vastaa toisiaan. Erityiseen tukeen liittyvät mahdolliset oppiaineiden oppimäärien yksilöllistämispäätökset ovat vähentyneet.

Oppilashuoltotyö on kehittynyt ennaltaehkäisevämmäksi. Oppilashuollon ja moni­ammatillisen yhteistyön tavoitteet painottuvat kuitenkin edelleen korjaavaan työhön ennaltaehkäisevän työn kustannuksella. Kaikissa kouluissa on rehtorin johtama oppilashuoltoryhmä. Kodin ja koulun yhteistyö näyttää toimivan hyvin. Huoltajat tulevat hyvin kuulluiksi ja osallisiksi, mutta kaipaavat myös lisää tietoa tuen prosesseista. Oppilaiden osallisuus ei näytä toteutuvan heitä koskevissa tuen eri prosesseissa.

Tiedonsiirto esiopetuksesta alkuopetukseen sekä luokanopettajalta aineenopettajille tapahtuu valtaosassa kouluja henkilökunnan tapaamisissa. Kirjallinen ja sähköinen tiedonsiirto on melko tavallista. Sähköisiä järjestelmiä hyödynnetään luokanopettajalta aineenopettajille siirryttäessä.

Vaativaa erityistä tukea oppimiseen ja koulunkäyntiin tarvitsevat oppilaat, joilla on esimerkiksi vakavia psyykkisiä pulmia, moni- tai vaikeavammaisuutta, kehitysvammaisuutta tai autismin kirjon diagnoosi. Vaativan erityisen tuen osalta perusopetuslain muutokset eivät näytä tuottaneen pedagogisiin käytänteisiin muutoksia, epäpätevien opettajien osuus on iso ja opettajien vaihtuvuus suurta. Opinto-ohjausta oppilaat saavat liian vähän.

Poikkeavia opetusjärjestelyjä näyttää olevan ainakin 20 %:lla kouluista rehtorikyselyyn vastanneista kouluista. Joka kuudennessa koulussa on sairaalaopetuksen piirissä olevia oppilaita. Kotiopetukseen siirrettyjä oppilaita näyttää olevan lähes 8 %:lla kyselyyn vastanneista kouluista.

Opettajankoulutuksen yhteydessä kolmiportainen tuki on esillä ja siihen suhtaudutaan myönteisesti. Harjoittelukoulustaan riippuen tulevilla opettajilla on kuitenkin vaihtelevasti kokemusta kolmiportaisuuden soveltamisesta.

Vuosina 2008–2012 tehostetun ja erityisen tuen kehittämistoimintaan kohdennettiin valtionavustuksia yhteensä 45 150 000 euroa. Vuosina 2010–2013 tehostetun ja erityisen tuen toimeenpanoa tuettiin opetustoimen henkilöstökoulutuksessa yhteensä 4 051 100 eurolla. Tämän lisäksi oli koulutuksia, jolla tuettiin erityispedagogista osaamista. Ryhmäkokojen pienentämiseen kohdennettiin vuosina 2009–2013 yhteensä 186 miljoonaa euroa. Koulutuksellista tasa-arvoa edistäviin toimenpiteisiin kohdennettiin vuosina 2012–2013 yhteensä 45,5 miljoonaa euroa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö esittää mm., että kolmiportaisen tuen toimeenpanon seurantaa ja arviointia jatketaan Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen toimesta vuonna 2014 käynnistyvällä kattavalla valtakunnallisella arvioinnilla. Kuntien valtionosuusjärjestelmä uudistetaan vuoden 2015 alusta siten, että koulujen toimintaympäristö huomioidaan. Nykyistä tilastointia ja tiedonkeruuta kehitetään ja opettajien peruskoulutuksen sisältöjä kehitetään kolmiportaisen tuen toimeenpanoon liittyvän osaamisen vahvistamiseksi sekä pedagogiikan että normien tuntemuksen näkökulmasta. Aineenopettajien osaamista ja valmiuksia kehitetään niin, että tuen kolmiportaisuus jalkautuu osaksi yläkoulujen toimintaa. Vaativan erityisopetuksen osalta tuetaan opettajien pedagogista osaamista ja varmistetaan kelpoisten opettajien saatavuus. Kolmiportaisen tuen toimeenpanoon suunnataan edelleen vuosina 2014–2016 täydennyskoulutuksen määrärahoja. Lisäksi poikkeavien opetusjärjestelyjen laajuus ja menettelytavat selvitetään.