Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti ajalle 7.12.2012–28.2.2014 laajapohjaisen työryhmän valmistelemaan päivähoitoa koskevien säädösten uudistamista. Uudistamistyöryhmän tueksi asetettiin valmisteluryhmä, jonka tehtävänä oli koota ja analysoida tutkimus- ja arviointitietoa sekä kuvata kansallisen ja kansainvälisen toimintaympäristön muutos- ja kehityssuuntia sekä näiden pohjalta tehdä ehdotuksia työryhmälle.

Valmisteluryhmän toimeksiannosta kuultiin vuodenvaihteessa 2013–2014 päivähoidossa olevia lapsia ja heidän vanhempiaan. Tämä raportti kuvaa lasten ja vanhempien kuulemisten tulokset. Kuulemisten tuloksia käytetään varhaiskasvatusta koskevassa säädösvalmistelussa ja laajemmin myös varhaiskasvatuksen kehittämisen tärkeänä taustatietona.

Lasten kuulemisen suunnittelusta, toteuttamisesta ja raportoinnista ovat vastanneet professori Kirsti Karila Tampereen yliopistosta ja professori Maarit Alasuutari Jyväskylän yliopistosta. ”Päivähoito ja varhaiskasvatus lasten silmin” -raportissa kuvataan, miten lapset päivähoitoinstituution keskeisenä toimijaryhmänä jäsentävät arjen käytäntöjä ja toimintaympäristöään perhepäivähoidossa, päiväkodeissa ja esiopetuksessa. Tutkimuksen aineistona oli 48 lapsen haastattelut ja lasten ottamien valokuvien pohjalta käydyt keskustelut. Haastattelut ja keskustelut suoritettiin lasten opettajien ja hoitajien toimesta. Lapset olivat iältään 2–6 -vuotiaita.

Tulokset vahvistavat käsitystä lasten kuulemisen merkityksestä. Lapsilla on kokemuksensa kautta tärkeitä näkemyksiä päivähoidosta, joita voidaan hyödyntää varhaiskasvatuksen kehittämisessä. Tulosten mukaan lapset ymmärtävät päivähoidon työvoimapoliittisen tehtävän itsestään selvänä asiana. Lapsille suunnatussa toiminnassa korostuvat kaverisuhteet, leikki ja aktiivinen toiminta. Päivähoitopäivä näyttäytyy lapsille ennen kaikkea toiminnan mahdollisuuksina tai rajoituksina. Lasten kommentit asettavat selkeitä vaateita lasten toiminta- ja oppimisympäristöjen kehittämiselle sekä myös heidän kanssaan toimiville aikuisille. Lapset kertovat, että aikuisten tulee hoitaa heitä sekä luoda toimivia ja lämpimiä vuorovaikutussuhteita lapsiin. Aikuisten tulee kyetä myös näkemään lasten toiminnalliset ja kehittymisen tarpeet sekä luomaan sellaisia oppimisympäristöjä, joissa lapset voivat ylittää osaamisensa rajoja. Aineiston valossa lapset odottavat henkilöstöltä hoito-, vuorovaikutus- ja pedagogista osaamista.

Vanhempien kuulemisen suunnittelusta ja toteuttamisesta on vastannut opetusneuvos Kirsi Alila opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Raportin ” Vaikuta varhaiskasvatukseen. Vanhempien kuuleminen osana lainsäädäntöprosessia” ovat tuottanut kasvatustieteen kandidaatti Mervi Eskelinen ja Kirsi Alila. Kuulemisessa oli tavoitteena saada tietoa siitä, mitä varhaiskasvatusikäisten lasten vanhemmat ja huoltajat ajattelevat varhaiskasvatuspalveluista ja millaisia kehittämistarpeita varhaiskasvatuksessa heidän mielestään on. Tieto vanhempainkyselystä lähetettiin kaikkiin kuntiin. Lisäksi tieto kyselystä levisi laajasti opetus- ja kulttuuriministeriön yhteistyökumppaneiden avustuksella ja sosiaalisen median kautta. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 11 266 henkilöä, mikä on suurin koskaan Suomessa kerätty aineisto vanhemmilta.

Tulosten mukaan vanhemmat pitävät varhaiskasvatusta tärkeänä palveluna. Varhaiskasvatus mahdollistaa vanhempien työssäkäynnin, lasten kaverisuhteet, lapsen pääsyn varhaiskasvatustoimintaan sekä lapsen saaman tuen kehitykseensä ja oppimiseensa. Varhaiskasvatuspalvelujen saatavuus on vanhempien mielestä hyvä, aukioloajat ovat riittävän joustavat, henkilökunta ammattitaitoista ja toiminnan sisällöt monipuolisia. Asiakasmaksuja pidetään kohtuullisina. Kasvatuskumppanuutta vastaajat pitävät tärkeänä. Vanhemmat kokevat kasvatushenkilöstön suhtautuvan heihin arvostavasti ja vanhempien kasvatusnäkemysten tulevan kuulluiksi. Kasvatuskeskusteluja käydään säännöllisesti. Yhteistyön muotoja ja tiedonkulkua tulisi parantaa. Vanhempien tai lasten osallisuuden ei nähdä toteutuvan varhaiskasvatustoiminnassa riittävästi. Huolissaan vanhemmat ovat suurista lapsiryhmistä, henkilökunnan vähäisyydestä ja vaihtuvuudesta sekä sijaisjärjestelyjen toimivuudesta ja erityisen tuen toteutumista. Varhaiskasvatuksen tilojen asianmukaisuus, terveellisyys ja turvallisuus nousevat esiin huolenaiheena.