Kulttuuritoimialoihin liittyvän kehitysyhteistyön tarkoituksena on vahvistaa yhteistyömaiden kulttuurisektoria ja -kapasiteettia, edistää aktiivista yhteiskunnallista osallistumista sekä taloudellista kehitystä. Tällä työllä on selkeät yhtymäkohtansa myös ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseen, kulttuurienvälisen ymmärryksen lisäämiseen sekä hyvään hallintoon. Kulttuurinen vapaus ja moninaisuus ovat myös itsenäisiä kehitystavoitteita.

Kulttuurisesti kestävä kehitys perustuu ihmisten ilmaisunvapauteen ja luovuuteen ja se edistää kulttuurien moninaisuuden säilymistä ja kehittymistä sukupolvesta toiseen. Kulttuurinen kestävyys edellyttää, että kehitys on sopusoinnussa yhteisön kulttuurin ja arvojen kanssa. Kulttuurisesti kestävän kehityksen on rakennuttava kunkin kansan omalle kulttuuriperinnölle ja arvomaailmalle, jotta sillä olisi edellytykset jatkua ja kehittyä. Kulutuksen rajat, kulttuurisesti kestävä kehitys ja maailmanlaajuinen oikeudenmukainen varallisuuden jako ovat kestävän kehityksen ajatukselle perustuvan paradigman aineksia.

Opetus- ja kulttuuriministeriön ja ulkoasiainministeriön epävirallisen työryhmän muistio pyrkii tarjoamaan elementtejä kulttuurin ja kehityksen tematiikan sisällöiksi. Muistioon on kirjattu näkemyksiä ja tavoitteita kulttuurin asemasta ja mahdollisuuksista kehitysyhteistyössä ja -politiikassa yleensä sekä erityisesti Suomen kulttuurisektorin vahvuuksien ja valmiuksien hyödyntämisen näkökulmasta. Näitä ovat mm. kirjastosektori, viestintäala, luovat toimialat, henkisen omaisuuden järjestelmä, tietoyhteiskunta tutkimus sekä kulttuurien välinen vuorovaikutus osana julkisuusdiplomatiaa.

Asiakirjassa tarkastellaan myös Euroopan unionin kehityspolitiikkaa ja -panostusta kulttuurin näkökulmasta ja käsitellä Suomen painotuksia kansainvälisissä järjestöissä, erityisesti Unescossa ja WIPOssa. Laajentuva globalisaatio ja monikulttuurisuus luovat ennennäkemättömiä edellytyksiä kulttuurienvälisen vaihdannan vahvistamiselle, mutta merkitsee myös haastetta kulttuuriselle moninaisuudelle, etenkin rikkaiden ja köyhien maiden välillä. Unescon kulttuuri-ilmaisujen moninaisuutta koskevalla sopimuksella on tärkeä asema tässä yhteydessä.

Muistio edistää omalta osaltaan hallinnonalojen ja ministeriöiden yhteistyötä vaikuttavan kehityspolitiikan varmistamiseksi ja siinä tehdään ehdotuksia yhteistyön ja rakenteiden kehittämiseksi kulttuuripolitiikan näkökulmasta. Kyseessä ei ole varsinainen toimintaohjelma tai linjaus, sen sijaan muistio antaa yleisiä suuntaviivoja tulevalle toiminnalle ja avaa näkökulmia yhteistyön pohjaksi.