Raportissa käydään lävitse erityisliikunnan tilanne Suomen kunnissa vuonna 2009. Tiedot perustuvat kyselyyn, joka lähetettiin niihin kuntiin, jotka osallistuvat Valtion liikuntaneuvoston erityisliikunnan jaoston tukemaan erityisliikunnan verkostoon. Tähän verkostoon kuuluvilla kunnilla on yleensä yksi tai useampia erityisliikunnan ohjaajia. Tämä verkosto kattaa noin 27% Suomen kunnista ja 77 % väestöstä. Sen ulkopuolelle jäävät lähinnä pienet, alle 10.000 asukkaan kunnat. Kyselyn vastausprosentti oli 73,1%.

Kyselyn keskeinen tulos oli se, että erityisliikunnan piiriin kuuluva toiminta on tasaisesti kasvanut koko 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen. Verkoston kattavuus on parantunut ja sen piirissä toimivat kunnat ovat lisänneet palvelujensa määrää. Vuonna 2009 kuntien liikuntatoimet ja muut tahot järjestivät liikuntaa yhteensä noin 140.000–150.000:lle osallistujalle, mikä on noin 14–1 5% erityisliikunnan arvioidusta kohderyhmästä.

Vuotta 2005 koskevassa arvioinnissa tuli esiin, että erityisliikunnan asema kuntahallinnossa on melko heikko, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että useimmissa kunnissa ei ollut erityisliikunnan kehittämissuunnitelmaa tai vastaavaa muuta suunnitelmaa. Nyt tilanne on kääntynyt hieman parempaan suuntaan, sillä suunnitelmien määrä oli kasvanut, ja neljässä kunnassa sellainen oli tekeillä. Toisaalta, kun vastaajia pyydettiin arvioimaan erityisliikunnan henkilöstön kehitystä, vain muutama viittasi näihin suunnitelmiin – sen sijaan mainittiin kuntien talousarvio ja tulevaisuutta koskevat yleiset arviot. Vaikka suunnitelmat ovat siis muodollisesti olemassa, muut seikat ajavat ohitse, kun tehdään keskeisiä taloudellisia päätöksiä.

Kuten aiemmissakin arvioinneissa, keskeisin yhteistyötaho oli sosiaali- ja terveystoimi. Järjestöt olivat keskeisiä kumppaneita etenkin suuremmissa kunnissa ja kaupungeissa, mutta pienemmissä kunnissa yhteistyö vaihteli kunnasta toiseen.