Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä päätti 12.10.2006, että kansallisen väkivallan vähentämisen painopistealue on vuonna 2007 lapsiin ja nuoriin kohdistuvan väkivallan vähentäminen. Päätös pohjautui rikoksentorjuntaneuvoston asettaman väkivaltajaoston valmistelemaan. Ministeriryhmän päätöksessä vahvistettiin viranomaisten yhteiset toiminnan tavoitteet lapsiin ja nuoriin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Lapsen etu tulee ottaa huomioon kaikessa lainsäädännössä, suunnittelussa ja päätöksenteossa nykyistä paremmin. Lasten kanssa työskentelevien valmiuksia tunnistaa lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa tulee parantaa ja lisätä tietoa väkivallan seurauksista, siihen puuttumisesta ja vähentämiskeinoista. Lisäksi tulee parantaa viranomaisten ja järjestöjen yhteistyötä, jotta väkivaltaa kohdanneen lapsen tai nuoren hoito varmistetaan. Viranomaisten ja järjestöjen yhteisiä palveluketjuja tulee kehittää sekä parantaa tiedon tuottamista ja koordinointia.
Ministeriryhmän päätöksen mukaisesti väkivaltajaosto seuraa lapsiin ja nuoriin kohdistuvan väkivallan vähentämistä koskevan päätöksen toimeenpanoa. Seurannan käynnistämiseksi väkivaltajaosto teki kyselyn, missä kartoitettiin kunkin toimenpiteen osalta, mitä toimenpiteen toteuttamiseksi on tehty, mitä aiotaan tehdä sekä toteuttamisen vastuita. Kysely lähetettiin talvella 2007 kaikkiaan 48 viranomaiselle (n=31) tai järjestölle (n=17), jotka työskentelevät lasten ja nuorten parissa tai joiden tehtäviin kuuluu väkivallan uhrien auttaminen ja väkivallan vähentäminen. Kyselyyn vastasi 23 viranomaista ja 15 järjestöä.
Kyselyn tulokset osoittivat, että lasten ja nuorten parissa työskentelevät viranomaiset ja järjestöt tekevät monenlaisia toimenpiteitä ja toteuttavat hankkeita, joissa on tavoitteena lapsiin ja nuoriin kohdistuvan väkivallan vähentäminen tai väkivallan uhriksi joutuneen auttaminen. Toimenpiteiden toteutus on kuitenkin koordinoimatonta ja tieto hankkeista ei välity muille. Lapsen etu jää usein huomioimatta väkivallan vähentämisessä ja YK:n lapsen oikeuksien sopimusta ei tunneta Suomessa riittävän hyvin. Suomessa puuttuu riittävä tieto lapsiin ja nuoriin kohdistuvan väkivallan yleisyydestä, jotta toimenpiteitä voitaisiin suunnitella ja kohdistaa oikein. Lainsäädäntö, lakien tulkinta ja tieto lakien sisällöstä ja tulkinnasta vaikeuttavat tiedon kulkua väkivallan kohteeksi joutuneiden lasten ja nuorten auttamiseksi. Väkivallan kohteeksi joutuneiden lasten ja nuorten auttamisessa painopiste on tällä hetkellä väkivallan havaitsemisessa ja akuuttien seurausten hoitamisessa. Palveluketjun toimivuudessa on puutteita muun muassa riittävien ja laadukkaiden palveluiden tarjonnassa, erityisesti pienillä paikkakunnilla.