Opetusministeriö asetti 21.8.2008 työryhmän valmistelemaan tutkintojen tuottaman ja muun osaamisen kuvaamiseen perustuvaa kansallista viitekehystä. Työryhmän tehtävänä oli tehdä ehdotus kansallisesta viitekehyksestä ja kuvata sen tasot osaamisena sekä kuvata periaatteet, joiden mukaisesti tutkinnot tulisi sijoittaa kansallisen viitekehyksen ja eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (EQF) tasoille ja tehdä ehdotus tutkintojen sijoittelusta viitekehyksiin. Lisäksi työryhmän tuli tehdä ehdotus siitä, miten kansallista viitekehystä ylläpidetään, päivitetään ja kehitetään sekä kuvata, miten laadunvarmistus on järjestetty, sekä tehdä esitys siitä, voidaanko kansallista viitekehystä laajentaa tutkintojen viitekehyksestä osaamisen viitekehyksen suuntaan. Työryhmän tuli tehdä ehdotus myös tarvittavista säädösmuutoksista.

Työryhmä kuvaa muistiossaan eurooppalaista tutkintojen viitekehystä ja sen suhdetta muihin tutkintojen luokitteluihin sekä osaamisen ja oppimistulosten kuvausta kansallisissa säädöksissä. Lisäksi työryhmä kuvaa Suomen tutkintojen ja koulutuksen laadunvarmistusmenettelyt, osaamisen tunnustamisen nykytilanteen ja käytännöt sekä osaamisen tunnustamisen edistämiseksi tehdyt toimenpiteet eri hallinnonaloilla. Työryhmän keskeiset esitykset ovat seuraavat:

- Tutkintojen ja muun osaamisen kansallinen viitekehys rakentuu EQF:n pohjalle niin, että viitekehyksessä on kahdeksan tasoa. Viitekehyksessä kuvataan suomalaisten tutkintojen edellyttämä osaaminen (oppimistulokset) eurooppalaisessa yhteistyössä sovituin kriteerein tietoina, taitoina ja pätevyyksinä EQF:n tasokuvausten pohjalta. Osaamisen eri ulottuvuuksia ei kuitenkaan erotella toisistaan, ja EQF:n tasokuvauksia täsmennetään kansallisista lähtökohdista käsin.

- Tutkinnot sijoitetaan kansalliseen viitekehykseen tutkinnon edellyttämän osaamisen perusteella siten, että vaikka tutkinnossa voi olla elementtejä useilta viitekehyksen vaativuustasoilta, tutkinto sijoitetaan sille tasolle, johon se kokonaisuutena parhaiten sopii. Samalle tasolle sijoittuvissa tutkinnoissa voivat painottua osaamisen eri ulottuvuudet. Tutkinnot sijoitetaan viitekehykseen ensisijaisesti siten, että samaan tutkintotyyppiin kuuluvat tutkinnot ovat samalla kansallisen viitekehyksen tasolla.

- Suomalaiset korkeakoulututkinnot sijoittuvat kansalliseen viitekehykseen Bolognan prosessissa vakiintuneen sykliajattelun mukaisesti: ensimmäiseen sykliin kuuluvat ammattikorkeakoulututkinnot ja alemmat korkeakoulututkinnot (taso 6). Toiseen sykliin sijoittuvat ylemmät korkeakoulututkinnot ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot (taso 7). Kolmanteen sykliin kuuluvat tieteelliset ja taiteelliset jatkotutkinnot, esim. lisensiaatin tutkinto ja tohtorin tutkinto (taso 8).

- Ammatilliset perustutkinnot ja ammattitutkinnot sijoittuvat tasolle 4 ja erikoisammattitutkinnot tasolle 5. Yksittäiset ammatilliset tutkinnot voivat poikkeustapauksessa kuitenkin sijoittua tutkintotyypin perustasoa ylemmälle tasolle, jos tutkinnon vaativuustaso selkeästi poikkeaa muista saman tutkintotyypin tutkinnoista.

- Ylioppilastutkinto ja lukion oppimäärä sijoittuvat samalle vaativuustasolle kuin ammatilliset perustutkinnot (taso 4).

- Tasolle 4 sijoittuvat myös ne muiden hallinnonalojen tutkinnot, jotka vastaavat osaamisvaatimuksiltaan ammatillisia perustutkintoja tai ammattitutkintoja, ja tasolle 5 sijoittuvat ne muiden hallinnonalojen tutkinnot, jotka vastaavat osaamisvaatimuksiltaan erikoisammattitutkintoja.

- Perusopetuksen oppimäärän tuottama osaaminen sijoittuu tasolle 2.

- Viitekehyksestä säädetään lailla, johon kerätään tutkintojen ja oppimäärien kokonaisuus sellaisena, kuin siitä on säädetty eri säädöksissä. Lakiin kootaan myös korkea-koulutettujen erityispätevyydet. Laissa annetaan valtuus kuvata vaativuustasot sekä säätää tutkintojen, oppimäärien ja korkeakoulutettujen erityispätevyyksien sijoittumisesta vaativuustasoille valtioneuvoston asetuksella. Tutkintotodistuksia ja muita todistuksia koskevat säädökset, määräykset ja ohjeet on myös tarkistettava.

- Suomen tutkinnot sijoitetaan eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen kansallisen viitekehyksen kautta niin, että kansallisen viitekehyksen tasot vastaavat vastaavannumeroista EQF-tasoa.

- Viitekehyksen ylläpito hoidetaan samoin kuin vastaavien säädösten ylläpito muutoinkin. Opetusministeriö esittelee kansalliseen viitekehykseen liittyvät säädökset ja vastaa esittelevänä ministeriönä myös säädösmuutosten valmistelusta sekä muiden ministeriöiden ja sidosryhmien kuulemisesta säädösten valmisteluvaiheessa. Viitekehyksen päivitys- ja kehittämistarpeiden kartoittaminen yhteistyössä sidosryhmien kanssa yhdistetään olemassa oleviin sidosryhmäyhteistyön muotoihin ja tutkintorakenne-esitysten valmisteluun. Kartoituksessa hyödynnetään koulutus- ja tutkintotoimikuntia ja niiden osaamista.

- Aiemmin hankittu osaaminen pyritään ensisijaisesti sisällyttämään kansallisessa tutkintojärjestelmässä ja kansallisessa viitekehyksessä oleviin tutkintoihin.

- Tutkintojen viitekehyksestä tulee edetä osaamisen viitekehyksen suuntaan. Ensisijaisesti tulee tarkastella niitä tutkintojärjestelmän ulkopuolella olevia eri hallinnonalojen laajoja osaamiskokonaisuuksia, joita suoritetaan paljon ja joille joku toimivaltainen taho on määritellyt osaamistavoitteet. Tällaisia osaamiskokonaisuuksia ovat esim. kelpoisuus- tai pätevyysvaatimuksiin liittyvät osaamiskokonaisuudet sekä osaamisen kehittämiseen ja ammattitaidon parantamiseen tähtäävät osaamiskokonaisuudet.