Työryhmän tehtävänä on ollut 1) selvittää, onko muissa maissa esiintynyt monikanavajakeluun liittyviä ongelmia ja miten niitä on siellä ratkaistu, 2) selvittää kansainvälisten sitoumusten asettamat reunaehdot eri ratkaisuvaihtoehdoille, sekä 3) esittää ehdotuksensa mihin toimenpiteisiin tulisi ryhtyä monikanavajakelusta sopimiseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi.

Selvitys on keskittynyt saman televisio- tai radiolähetyksen samanaikaiseen jakeluun samalla maantieteellisellä alueella eri teknisissä jakelukanavissa, käytännössä DVB-H- ja IPTV-lähetystoimintaan. Tällainen lähetystoiminta voi olla joko alkuperäistä lähettämistä tai edelleen lähettämistä.

Televisio-ohjelmien jakelu uusissa jakelukanavissa on monissa maissa vasta yleistymässä, eikä monikanavajakelusta ole olemassa erityistä sääntelyä. On epäselvää ja tulkinnanvaraista, missä määrin monikanavajakelusta on sovittu osapuolten kesken. Mobiili-TV-tilaajia ja IPTV-kotitalouksia on maailmassa kaikkiaan yli 20 miljoonaa.

Suomessa mobiili-TV:n syntymistä näyttävät hidastaneen kestävän liiketoimintamallin puuttuminen, ohjelmasisällön lisensiointiin liittyvä oikeudellinen epävarmuus ja vaikea neuvottelutilanne. Sopimusneuvotteluissa oikeudenhaltijat tavoittelevat jakelukanavakohtaisia, teknologiasidonnaisia ehtoja, lähettäjäyritysten tavoitellessa monikanavajakelun joustavasti mahdollistavia ehtoja.

Kotimaiset tuottajat myöntävät monikanavajakeluoikeuksia. Teoston uudet TV-sopimusehdot ovat teknologianeutraaleja ja mahdollistavat monikanavajakelun. Edelleen lähettämisestä voidaan sopia tekijänoikeuslain sopimuslisenssisäännöksen nojalla. Erityisesti ulkomaisten tuottajien kanssa tehtyihin ohjelmasisältöjä koskeviin sopimuksiin on vaikeaa puuttua, sillä niihin sovelletaan yleensä muuta kuin Suomen lakia.

Lainsäätäjällä on varsin vähän keinoja puuttua monikanavajakeluoikeuksista sopimiseen. Tekijänoikeuslaki lähtee laajasta sopimusvapaudesta, jolloin markkinat tehokkaimmin määrittelevät oikean hinnan ja kohtuulliset ehdot.

Mikäli yhteiskunnallisesta näkökulmasta välttämätöntä puuttumista markkinoihin tarvittaisiin, seuraavia toimenpiteitä voitaisiin harkita:

1) Sopimuslisenssiin perustuvan lisensioinnin ohjaaminen teknologianeutraaliin suuntaan asettamalla sopimuslisenssijärjestöksi hyväksyttävälle järjestölle tämänsuuntainen käytännön sopimustoimintaa ohjaava ehto.

2) Tekijänoikeuslain 54 §:n riidanratkaisumenettelyn mahdollinen kehittäminen ja soveltamisalan laajentaminen siten, että välimiesoikeus tai tuomioistuin voisi myöntää väliaikaisen käyttöluvan, jonka ehtoja noudatetaan lopullisen ratkaisun antamiseen saakka. Tämä mahdollistaisi toiminnan aloittamisen varmistaen samalla tekijöille korvauksen teosten käytöstä.