Tutkimuksessa selvitettiin, miten yrittäjyyskasvatusta toteutettiin paikallisesti laadittujen opetussuunnitelmien näkökulmasta. Näiden opetussuunnitelmien laadinnan pohjana ovat olleet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004–2006. Lisäksi tutkimuksessa kartoitettiin yrittäjyyskasvatuksen toteutukseen liittyvät taustatekijät, asenteet, merkityksellisyyden kokeminen, tieto ja resurssit. Näin oli mahdollista arvioida yrittäjyyskasvatuksen kehittymistä ja toteuttamista perusopetuksen opetussuunnitelmauudistuksessa. Tämä raportti liittyy kaksivaiheiseen tutkimushankkeeseen. Ensimmäinen osa käsittelee paikallisten opetussuunnitelmien laadintaa yrittäjyyskasvatuksen näkökulmasta.

Tutkimuksessa oli mukana 42 erilaista kuntaa. Kuntavalinnassa huomioitiin kuntien erilaiset lähtökohdat opetuksen ja oppimisen toteuttamiseen, maantieteellinen sijainti, keskikokoisuus ja yritteliäisyys. Tutkimusjoukko muodostui 443 henkilöstä. Kvantitatiiviset survey-kyselyt lähetettiin keväällä 2006 kuntien opetustoimelle, elinkeinoasioista vastaaville tahoille, yrittäjien edustajille sekä perusopetuksesta vastaaville lautakunnan jäsenille.

Yrittäjyyskasvatuksen toteutetaan enemmissä määrin, sillä tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa noin 30 % vastaajista aikoi vahvistaa yrittäjyyskasvatuksen toteutusta. Tutkimuksen toisen vaiheen mukaan noin 70,0 % vastaajista toteuttaa yrittäjyyskasvatusta lukuvuosien 2006–2007 aikana. Yrittäjyyskasvatuksen tietämys on kasvanut kahden vuoden aikana ja asenteet ovat muuttuneet myönteisemmiksi. Opettajat eivät kuitenkaan tiedä riittävästi yrittäjyyskasvatuksen tavoitteista, sisällöistä ja työtavoista. Yrittäjyyskasvatuksen toteutuksessa ei hyödynnetä tarpeeksi yrittäjyyskasvatuksen omaisia työtapoja.

Jatkossa tulisi huomioida seuraavat toimenpidesuositukset:

1. Opettajien täydennyskoulutuksesta tulee tehdä velvoite. Tähän täydennyskoulutukseen sisällytetään opetussuunnitelman perusteet ja siten myös yrittäjyyskasvatus. 2. Opetussuunnitelman perusteet on sellaisenaan sijoitettava opettajien peruskoulutukseen. Tähän koulutukseen liittyy näin myös yrittäjyyskasvatus. 3. Vapaaehtoisesta yrittäjyyskasvatuksen täydennyskoulutuksesta tulee tehdä motivoiva. 4. Täydennyskoulutuksen tulisi liittyä valtakunnallisiin, seutukunnallisiin sekä alueellisiin kehittämishankkeisiin. 5. Opetushenkilöstön työ- ja elinkeinoelämän tuntemusta on vahvistettava. 6. Yrittäjyyskasvatuskoulutuksessa tulee: - käyttää oppijakeskeisiä ja yrittäjyyskasvatuksen omaisia työtapoja. - vahvistaa yhteisöllistä suunnittelu- ja oppimisprosessia. - ohjata erilaisten, yrittäjämäisten työtapojen käyttämiseen opetuksessa. - ohjata eri-ikäisten oppilaiden yrittäjyyskasvatukseen. - ohjata seutukunnalliseen, alueellisen ja oppilaitostason suunnitteluun. 7. Yrittäjyyskasvatuskoulutuksen tulee olla viranomaisten tukemaa. Myös kouluttajat tarvitsevat tukea viranomaisilta. 8. Tutkimuksen, opetussuunnitelman ja käytännön pedagogiikan välistä vuorovaikutusta tulee tiivistää. 9. Yrittäjyyskasvatuksen merkitystä alueen kehittymiselle tulee korostaa myös elinkeinoasioista vastaaville henkilöille ja lautakunnille, opetuksesta vastaaville lautakunnille sekä yrittäjille. 10. Jatkossa opetussuunnitelmauudistusta on keskitettävä opettajan oppimiseen, paikallisen opetussuunnitelmatyön keventämiseen ja osaamisen ydinalueiden, kuten yrittäjämäisten valmiuksien, kehittämiseen.