Kulttuuriministeri Tanja Saarela käynnisti huhtikuussa 2005 Kulttuuripolitiikan etiikka -projektin, jonka tarkoituksena on kartoittaa kulttuuripolitiikan etiikkaa ja eettisiä ulottuvuuksia kulttuurisista oikeuksista lähtien sekä muotoilla kulttuuripolitiikan etiikan ja eettisen arvioinnin välineiden suuntaviivoja.

Kulttuuriset oikeudet kuuluvat ihmisoikeuksiin kansalaisoikeuksien, poliittisten ja taloudellisten oikeuksien ohella ja ne ovat yksi sivistyksellisten oikeuksien alakategoria. Ne ovat keskeisiä kansojen identiteetin, yhtenäisyyden, itsemääräämisoikeuden ja omanarvontunnon kannalta. Tarkastelun ytimessä ovat taiteen ja kulttuurin toimialat, kulttuuriperintö sekä viestintä; soveltavina aloina tarkasteluun on otettu mukaan kulttuuritoimialojen talous sekä taiteen merkitys ihmisten sosiaaliselle ja henkiselle hyvinvoinnille.

Analyysin kohteina ovat olleet kulttuuripoliittiset ja kulttuuripolitiikkaan liittyvät dokumentit: sopimukset, julistukset, lainsäädäntö, hallitusohjelmat, strategiat ja normit sekä hallintokäytännöt. Tekstianalyysissa on lähdetty liikkeelle kansainväliseltä tasolta ihmisoikeuksista, Unesco:n ja muiden YK:n erityisjärjestöjen, EU:n ja Euroopan neuvoston julistuksista, sopimuksista ja ohjelmista. Suomen tasolla on analysoitu lainsäädäntöä, hallitusohjelmaa ja opetusministeriön strategioita sekä sen alaisen hallinnon toimialaan liittyviä eettisiä ohjeita. Kulttuuripolitiikan etiikkaan liittyviä kansainvälisiä ja eri valtioiden aloitteita on olemassa runsaasti. Useat kansainväliset raportit ja ohjelmajulistukset sivusivat eettisiä teemoja 1990-luvulla. Kansainvälisten kulttuuripolitiikan etiikan indikaattorien kehittämiseksi on tehty aloitteita ja arviointivälineiden kehittämisen lähtökohdiksi on olemassa joitakin tutkimuksia. Lähestymistapoja ovat esimerkiksi kulttuuriperintö, elämäntapa ja identiteetti, kulttuurin elinvoimaisuus, monimuotoisuus ja jatkuvuus, kulttuurin infrastruktuuri, saatavuus, pääsy ja osallistuminen kulttuurielämään, esteetön saavutettavuus, kulutus, median moniarvoisuus, sisällön moninaisuus, etniskulttuurinen ja muu vähemmistöihin liittyvä moninaisuus, sosiaalinen koheesio, kulttuurienvälinen vuorovaikutus, kulttuuripolitiikka, hallinto ja toimeenpano sekä taidekasvatus.

Kulttuuripolitiikan etiikkaa kuvataan reilun kulttuurin käsitteellä. Reilu kulttuuri merkitsee kulttuuristen oikeuksien toteutumista ja osallisuutta kulttuuriseen merkityksenantoon ikään, sukupuoleen, vähemmistöasemaan, kieleen, vammaisuuteen, etniseen, uskonnolliseen tai kulttuuriseen taustaan katsomatta. Reilun kulttuurin ulottuvuuksia ovat pääsy ihmiskunnan ja oman kulttuuripiirin traditioon, fyysinen, alueellinen ja kulttuurinen saavutettavuus ja saatavuus, kulttuuritarjonnan moninaisuus ja osuvuus, kulttuuritarjontaan osallistuminen sekä mahdollisuus, osallisuus ja kyky kulttuuriseen itseilmaisuun ja merkitystuotantoon.

Julkaisussa esitetään seuraavia toimenpiteitä kulttuuripolitiikan eettisten valintojen näkyväksi tekemistä varten sekä eettisen vaikuttavuuden arvioinnin pohjaksi ja työkaluiksi:

- Valmistellaan seuraavan hallituskauden strategiseksi tavoitteeksi kulttuuripolitiikan jatkuvan eettisen arvioinnin kehittäminen.

- Nimitetään kulttuuripolitiikan eettisen arvioinnin kehittämistä johtava kulttuuripolitiikan etiikka -työryhmä vuosille 2007–2010.

- Käynnistetään kulttuuripolitiikan eettisen arvioinnin indikaattoreiden kehittämisprojekti vuosille 2007-2010.

- Käynnistetään yhteistyössä ulkoasiainministeriön kanssa osana Suomen kehitysyhteistyötä kulttuurin ja kehityksen monenkeskinen, eettisesti kestävään kulttuurituotantoon, kulttuuriyrittäjyyteen ja henkisen omaisuuden järjestelmän toimivuuteen keskittyvä yhteistyöhanke.

- Esitetään Suomen aloitteena osana Euroopan unionin kulttuurien välisen vuoropuhelun teemavuotta 2008 kansainvälisten kulttuuripolitiikan ja kulttuurisen diversiteetin eettisen arvioinnin indikaattorien Fair Culture -kehittämisprojekti vuosiksi 2008–2 010.

- Käynnistetään taiteen ja kulttuurin eri sektoreilla kunkin alan eettisten erityispiirteiden pohtiminen ja selvitystyö. Sisällytetään kulttuuripolitiikan eettisen arvioinnin kokonaisuuteen kulttuurinen diversiteetti, tasa-arvo, monikulttuurisuus, kulttuurivähemmistöt, kulttuurinen lastensuojelu, eettinen hallintomenettely, ammattieettiset koodit sekä eettisiä näkökulmia sisältävät normit, ohjeet, suositukset ja tavoitteet.