Ammattikorkeakoulujen tehtävänä suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on ammatillisten asiantuntijoiden koulutus. Tutkintojen sisältöjä on rakennettu työelämälähtöisesti pyrkien vastaamaan yleiseen yhteiskunnalliseen muutokseen samalla palvelemaan alueellista tutkimus- ja kehittämistehtävää. Euroopan korkeakoulututkintojen harmonisoiminen on puolestaan johtanut asiantuntijaosaamisen jäsentämiseen fragmentoituneiksi taito- ja tietovalmiuksien ryppäiksi. Samalla asiantuntijuus nähdään vahvasti yksilötasoisena osaamisena ja erikoistumisena, jota tuetaan laajalla opintojen valinnaisuudella. Nämä osin vastakkaisetkin pyrkimykset synnyttävät kysymyksiä sivistyksestä, erityisesti ammatillisesta sivistyksestä sekä yksilö että kuin myös koko ammattikorkeakoulutuksen osalta. Ammatillisen sivistyksen keskeinen ulottuvuus on ammattilaisen, asiantuntijan valta ja vastuu omasta työstä ja työlleen. Valtaa ja vastuuta voi tarkastella toden, hyvän ja kauniin asettumisena kiinteäksi osaksi ammatillisen asiantuntijan työhön.

Tarkastelu aloitetaan ammattikorkeakoulujen tehtävästä ja esteettisen opetuksen asemasta viime vuosina. Johtopäätös on, että kysymys kauniista – kuten myös todesta ja hyvästä – vaatii vielä paljon työstämistä ammattikorkeakoulujen opetus- ja tutkimustyössä. Sitten avataan muutaman esimerkin valossa estetiikan ja työn välistä suhdetta: miten esteettinen ja kulttuurinen asettuu osaksi tuottamisen prosessia. Kysymys ympäristöestetiikasta asetetaan myös. Seuraava askel on selvitellä, mitä esteettinen osaaminen on: onko se opittavissa ja miten, miten aistimaan opitaan, missä on esteettisen pinta ja syvyys ammattityössä ja kansalaisen arjessa. Lopuksi laajennetaan tarkasteluhorisonttia vieläkin avarammaksi: teoksessa keskustellaan kauneuden taidosta, ihmetellään mitä silloin on tapahtunut kun voimme työrupeaman jälkeen sanoa: tämähän meni kauniisti! Teoksessa tuodaan ennakkoluulottomalla tavalla modernin käsityöläisyyden, asiantuntijuuden, työn sisään kaikki perinteisen käsityön peruselementit: tosi, hyvä ja kaunis.

Teos asettaa siis vasta kysymyksiä. Ammattikorkeakouluväki on – monien muiden mukana – vastaajan paikalla. Teksteissä kohtaavat teoria ja käytäntö, kuten ammattikorkeakoulutukselle ominaista onkin, tuoden esille näkökulmia ja haasteita ammattikorkeakoulujen työhön.