Opetusministeriö asetti lokakuussa 2004 kansleri Eero Vuorion johdolla työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia ehdotus strategiaksi siitä,

1. miten ammattimaista tutkijanuraa tulee kehittää ja millaisilla strategisilla ratkaisuilla Suomessa voidaan turvata laaja ja monipuolinen asiantuntemus sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, ja miten eri rahoittajatahot voivat osallistua järjestelmän rahoittamiseen ja kehittämiseen;

2. miten tutkijanurasta tulee entistä houkuttelevampi, miten edistetään naisten tutkijanuraa ja tasa-arvoa tutkijanuralla sekä miten kansainvälistäminen tulee ottaa nykyistä paremmin huomioon tutkijanuran eri vaiheissa.

Tutkijanuran kehittämishankkeelle asetettiin myös seurantaryhmä, jota tutkijanuratyöryhmä kuuli työnsä aikana ja jolle se raportoi työn etenemisestä.

Työryhmä perehtyi nykyiseen tutkijanurajärjestelmään Suomessa ja ulkomailla sekä kuuli useita ulkopuolisia asiantuntijoita. Lisäksi työryhmä analysoi viimeaikaisia tutkimusjärjestelmän kehittämissuunnitelmia. Työryhmä laati kesällä 2005 väliraportin. Työryhmän mielestä suurimpia tutkijanuran haasteita ovat tutkijoiden pätkätyöläisyys, vaikeus liikkua tutkijanuralla eri sektorien välillä, ulkopuolisen tutkimusrahoituksen ja urakehityksen yhdistäminen, naisten eteneminen tutkijanuralla, kansainvälisen liikkuvuuden vähäisyys, ulkomaalaisten tutkijoiden vähäinen määrä, tutkijanuran houkuttelevuus ja tutkijoiden taloudellinen asema sekä tutkijankoulutuksen mitoitus.

Työryhmä esittää, että Suomeen kehitetään neliportainen tutkijanuramalli, joka kattaa yliopistojen ja valtion tutkimuslaitosten ohella soveltuvin osin tutkijanuran myös muilla sektoreilla. Malli rakentuu Suomen Akatemian, Tekesin ja mahdollisimman laajasti myös säätiöiden rahoitusinstrumenttien sekä yliopistojen ja tutkimuslaitosten virkarakenteen rinnakkaiseen kehittämiseen. Lähtökohtana on tutkijanuran eri vaiheiden selkiyttäminen ja nimikkeistön yksinkertaistaminen sekä ulkopuoliseen arviointiin perustuva eteneminen tutkijanuralla yhtenäisten kriteereiden perusteella. Tutkijanuramallin rahoitus perustuu yhteisrahoitteisuuteen, joka on työryhmän käsityksen mukaan ainoa keino saada tarvittavat resurssit uuden tutkijanuramallin kehittämiseen. Lisäksi esitetään lisärahoitusta Suomen Akatemialle ja yliopistoille.

Lähtökohtana on ollut, että yhteisrahoitteinen tutkijanuramalli voidaan toteuttaa pääasiassa olemassa olevia voimavaroja hyödyntämällä ja niitä uudelleen kohdentamalla. Työryhmä olettaa, että hallituksen jo hyväksymä tutkimus- ja kehittämistoiminnan kasvutavoite 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta luo edellytyksiä tutkijanuramallin rahoittamiseen. Lisärahoituksen keskeiset kohteet ovat Akatemian tutkijatohtorijärjestelmän laajentaminen ja akatemiatutkijoiden määrän lisääminen, yliopistojen yliopistotutkijoiden virkojen perustaminen sekä tutkijanvirkojen jatkokausien rahoittaminen Akatemian ja yliopistojen yhteistyönä. Lisäksi työryhmä esittää Suomen Akatemian yleiskustannusosuuden nostamista.

Työryhmä esittää useita toimia kansainvälistymisen lisäämiseksi, naisten tutkijanuran esteiden poistamiseksi, tutkijatohtorikoulutuksen kehittämiseksi ja tutkijanuraa koskevan tietopohjan parantamiseksi. Työryhmän suositusten toteutumista ja vaikuttavuuden seurantaa varten Suomeen ehdotetaan perustettavaksi pysyvä laajapohjainen yhteistyöryhmä, joka edustaa eri toimijoiden asiantuntemusta.